Tämä on amatööriurheilua puhtaimmillaan.
Verryttelyaika vetää viimeisiään. Pikku Kakkosen t-paitaan sonnustautunut pelaaja pompottaa palloa jaloillaan, vaikka kysymys on koripallosta.
Mutta toisaalta: pikku kakkosestahan tässä on kysymys. Alkamassa on pohjoisen alueen II divisioonan ottelu Kiimingin Riento vastaan OYUS.
Kentän toisella laidalla on katsomo eli pari tuolia ja muutamia pidempiä penkkejä. Tällä hetkellä Kiiminkijoen koulun saliin on ahtautunut kaksi katsojaa.
"No niin pojat! Katsotaan, millä taktiikalla pelataan", KiiRi:n valmentaja Lauri Valkama huikkaa.
Poikia eli pelaajia ei kummallakaan joukkueella ole tungokseksi asti.
"Katsotaan, miten pelataan kuudella kovakuntoisella miehellä ja kymmenen tunnin univelalla", kahden pienen lapsen isä, KiiRi:n Tuomo Kilpeläinen toteaa realistisesti.
KiiRi:n loukkaantumislistalla olevat pelaajat istahtavat katsomon puolelle. Kun valmentaja Valkaman vävy, tyttärenpoika ja tyttärenpojan kaveri vielä astuvat saliin, pääsee KiiRi katsojakeskiarvonsa paremmalle puolelle.
Kiimingin kunnan liikuntasihteeri Kari Näppä ei tällä kertaa kuuluta avauskokoonpanoa kentälle. Joskus KiiRi:n pelaajat ovat erikseen kuiskutelleet, että kuulutukset jätettäisiin väliin - esimerkiksi silloin kun vastassa on sarjan ylivoimainen ykkönen Rovaniemen NMKY.
Pois se, että KiiRi olisi huono joukkue. Kiiminkiläiset ovat tällä hetkellä - niin erikoiselta kuin se kuulostaakin - Oulun alueen paras poppoo.
Ja vaikka tämä on amatööriurheilua parhaimmillaan, ei KiiRi:n legendaarinen valmentaja malta pysyä paikallaan. Eikä Valkama myöskään malta pitää suutaan supussa.
"Alaspäin, alaspäin! Älä riko enää! Ei tämä peli ole vielä ratkennut, vähän järkeä hyökkäyspäähän", Valkama meuhkaa, vaikka hänen joukkueensa repii OYUS:aan eroa heti alkuminuuteilta lähtien.
Jokakeväinen
lopettaminen
Jokaikinen kevät Lauri Valkama lopettaa valmentamisen ja jokaikinen kesä hän aloittaa valmentamisen uudestaan. Toipuminen kestää kuulemma pari viikkoa.
"Enää ei kehtaa sanoa mitään. Kukaan ei ota sitä enää tosissaan", siviilissä Haukiputaan yläasteen rehtorina toimiva Valkama nauraa.
Kysytään varmistukseksi vielä vaimolta, Anja Valkamalta: pystyykö mies lopettamaan?
"Ei."
Eikä tässä kukaan ole savustamassakaan Valkamaa pihalle valmentajan hommista. Niin kauan kuin veri vetää parketin laidalle, on mies sinne myös tervetullut.
Valkaman ja Kiimingin Riennon avioliitto on kestänyt jo lähes neljännesvuosisadan. Intohimoisen koripallomiehen käsien läpi on kulkenut 77 miespelaajaa.
"Kiimingin koripallo on yhtä kuin Late - tai oikeastaan Valkamat kokonaisuudessaan", joukkueessa kahdeksan vuotta pelannut Kilpeläinen näkee.
Sanat sisältävät suurta kunnioitusta, mutta samalla niissä on pelottava yksityiskohta. Mitä KiiRi:lle sitten käy, kun Lauri Valkama vetäytyy ansaituille eläkepäivilleen?
"Hulluuttahan tämän on. Mielellään lopettaisin, mutta siinä on vaara, että homma loppuisi kokonaan. Se tuntuisi hurjalta. Olen vähän kysellyt näiltä nuoremmilta, josko joku jatkaisi valmentamista", Valkama miettii.
Valkaman
kahvila
KiiRi johtaa ottelua 39-25, on puoliajan aika. Ja uskokaa pois: tällaista puoliaikapalvelua ei löydy juuri mistään.
Sisäänpääsy otteluun on ollut ilmainen ja puoliajalla Anja Valkama tarjoilee kaupan päälle kahvit sekä pullat. Samoin kuin miehensä, on Anja Valkamakin ollut jo neljännesvuosisadan ajan paikalla pelistä toiseen.
Perheen pojista Juha kokeili siipiään SM-sarjatasolla asti ja Tuomo pelaa tälläkin hetkellä isänsä alaisuudessa.
Melkoinen perheyritys.
Anja Valkaman tarjoilusta nauttivat katsojien lisäksi tuomarit, järjestäjät ja pelin jälkeen myös pelaajat.
"Pitäisikö vielä kehittää toimintaa sillä tavalla, että maksaisimme katsojille, jos kahvi on pahaa", Lauri Valkama käy nakkaamassa ennen kuin peli jatkuu.
Vaikka Valkama heittää lauseensa vitsinä, on siinä siemeniä totuudesta.
"Ovat tässä omatkin rahat kolisseet välillä."
Ääni ja
vimma
Ottelun viimeinen neljännes on alkamassa. Valkama näyttää joukkueelle kuvioita, vaikka tyttärenpoika Konsta kavereineen roikkuu konkreettisesti takin liepeessä.
Kuviot toimivat, kunnes vierasjoukkue kirii hetkessä 11 pisteen päähän. Valkama lyö vihaisesti vasemman käden sormensa oikeaan kämmeneen. Aikalisä!
"Mitkä avoimet ovet täällä ovat? Jumankauta, mikä porukka siellä kentällä on. Loppuun asti."
Tutut irvailevat, että herra Valkama on tänään poikkeuksellisen rauhallinen, koska tyttärenpoika on samassa salissa. Normaalisti valmentaja kävelee rajaviivan tuntumassa "viiden pelaajan edestä".
Ripitys auttaa, sillä KiiRi jyrää 91-65-voittoon. Valkama panee tyytyväisenä jälleen yhden ottelupöytäkirjan entisten päälle.
"Nyt olisi kiva mitata verenpaine. Oli pakko alkaa lenkkeillä, kun joissain otteluissa tuntui, ettei saa enää happea."
Nykyään happea riittää Valkamallekin tarpeeksi. Äänen kanssa on tosin niin ja näin. Haukiputaan yläasteelaisten ei tarvitse ihmetellä, jos rehtorin kurkusta kuuluu jonain maanantaina aamunavauksessa pelkkää pihinää.
Syy on amatööriurheilun hekuman, minkäs muun.
