Huskyt ulvovat ja tempoilevat malttamattomina valjaissa. Vatsaa kouristaa jännityksestä ja sydän hakkaa yhä kovemmin. Lopulta opas antaa lähtömerkin ja koirat nykäisevät reen liikkeelle. Alkukiihdytyksessä on täysi työ pysytellä jalaksilla.
Koirien päästeltyä ensimmäiset sadat metrit kuin viimeistä päivää, niiden vauhti alkaa tasoittua ja pelko muuttuu riemun kiljahduksiksi. Edessä on neljä päivää hikoilua, puurtamista ja sanoinkuvaamatonta vapauden tunnetta aurinkoisilla keväthangilla.
Kilpailu alkoi edellisenä päivänä kokoontumisella Tukholmassa, jossa opeteltiin järjestäjien johdolla kerrospukeutumisesta ja kylmältä suojautumisesta arktisissa olosuhteissa. Osallistujat jaetaan kahden hengen joukkueisiin ja jokainen saa tarvittavat varusteet makuupusseista kuoriasuihin.
Tukholmasta matka jatkuu lentokoneella Tromssaan, josta edelleen bussilla retken lähtöpaikalle Singnaldaleniin, Pohjois-Norjan. Vielä ennen nukkumaan menoa harjoitellaan teltan pystyttämistä ja retkikeittimen käyttöä. Nukkumisesta ei ensimmäisenä yönä tahdo tulla mitään, kun tulevien päivien seikkailu pyörii mielessä.
Seuraavana aamuna on aika tavata loputkin joukkuetoverit eli koirat. Pienelle alueelle kerätyt 200 innokasta veijaria saavat aikaan korviahuumaavan metelin. Jokainen osallistuja saa viisi koiraa rekensä eteen.
Ennen varsinaisen kilpailun alkua on mahdollisuus kokeilla valjakon ohjastamista noin kilometrin mittaisella reitillä. Tutustumisajolla vauhti tuntuu melko hurjalta ja varsinkin jäisissä mutkissa on pidettävä kieli keskellä suuta. Koirat eivät jarruttele, vaan painavat täyttä vauhtia eteenpäin.
Koirien vetohalut ovat uskomattomat ja ne alkavat vetää heti, kun ne kiinnitetään reen eteen. Koska aloittelijan on vaikea pitää valjakkoa lähtötohinoissa paikoillaan, reki kiinnitetään köydellä puuhun ja liikkeelle lähdetään vetämällä köydestä solmu auki.
Koiravaljakkokilpailuihin parhaiten soveltuvat alaskanhuskyt ovat keskikokoisia, voimakkaita ja kestäviä koiria. Ne juoksevat jopa yli sadan kilometrin päivämatkoja väsymättä juuri lainkaan.
Tärkeintä koirien jaksamisessa on oikeanlainen ruokinta sekä sopivin väliajoin pidettävät lepotauot. Valjakolla ajaminen ei ole pelkkää jalaksilla seisoskelua, vaan reen ohjastajan täytyy koko ajan potkutella mukana vauhdin ylläpitämiseksi.
Koirat vilkuilevat taakseen ikään kuin tarkistaakseen, että koko valjakko, ohjastaja mukaan lukien, tekee taukoamatta töitä. Mikäli ohjastaja lopettaa potkuttelun, saattavat koirat mielenosoituksellisesti jopa pysähtyä.
Taukopaikalla koirille poljetaan lumihankeen pesäkolot ja liikkumatilaa. Ruoaksi pilkotaan kirveellä suupalan kokoisia paloja paksuista jäisistä makkarapötköistä. Makkaranpalat pehmitetään kuumassa vedessä ja lopuksi keitokseen sulatetaan annos läskiä.
Koirille ei anneta erikseen juomavettä, vaan janon yllättäessä ne haukkaavat juostessaan hangesta lunta.
Vaikka kyseessä on kilpailu, päällimmäisenä viikosta jää mieleen kilpailijoiden välinen yhteishenki, uskomattoman sitkeät koirat sekä unenomaiset maisemat.
Voittajajoukkue saa palkinnoksi jäästä veistetyn pokaalin. Tässä kilpailussa jokainen osallistuja on ennen kaikkea oman itsensä voittaja.
