Hallitusohjelma sisältää byrokratian makuisen ilmauksen, jonka mukaan selvitetään siirtyminen kaavoitusasioissa kunnallisvalituksesta hallintovalitukseen.
Mitättömältä tuntuva selvitys merkitsee toteutuessaan kuitenkin niin perustavanlaatuista muutosta jo sata vuotta vanhaan käytäntöön, että se romuttaisi keskeisesti demokratiaan kuuluvan oikeuden valittaa hallinnon mahdollisista laittomuuksista.
Kunnallisvalituksen on oikeutettu tekemään kuka tahansa, joka kokee lakia rikotun kaavoituksessa, kun taas hallintovalitusoikeus on vain niillä, joiden etuihin päätöksellä on vaikutusta.
Valitusoikeuden muutosvaatimusta perustellaan tarpeella nopeuttaa kuntien hyväksymien kaavojen käsittelyä. Valitusten vuoksi kaavat saattavat joutua odottamaan pitkään vahvistamista, mikä hidastaa rakentamista. Valitusoikeuden kaventamista lobannut rakennusteollisuus väittää hidastusten merkitsevän tuhansien työpaikkojen makuuttamista.
Tosiasiassa vain kymmenessä prosentissa kaikista asemakaavoista valitetaan. Sitä ei sovi kieltää, etteivätkö jotkut käytä valitusoikeutta väärin kiusa- ja vahingontekomielessä.
Yritykset tehtailevat valituksia toisistaan enemmän kuin ammattivalittajiksi leimatut kansalaiset. Heidän intoaan hillitsevät valituksista perittävät kovat maksut.
Turhat valitukset ovat kiusallisia, mutta niiden vuoksi koko järjestelmää ei saa panna romukoppaan. Demokratialla on hintansa, ja sen vaatima byrokratia ottaa aikansa.
Valitus on kuitenkin usein ainoa tie saattaa kaavan lainmukaisuus puntariin. Se on perusoikeuksia, joilla halutaan varmistaa, että hallinnossa noudatetaan lakia. Kysymys on päätöksenteon kontrollista. Jos se poistetaan, avataan kenttä nykyistä räikeämmin omaa etuaan ajaville hyvä veli -verkostoille. Tämä on estettävä.
Valitusoikeuteen kajoaminen on ollut hallituspuolueista lähinnä kokoomusta, jossa jo ennen viime eduskuntavaaleja puhuttiin isoon ääneen byrokratian purkutalkoista ja vaadittiin kaikenlaisen säätelyn vähentämistä.
Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä byrokratian karsimisen tarpeesta, mutta eri asia on, miten se tehdään. Jo nyt valitusmenettelyä on nopeutettu ja oikeudenkäyntimaksua korotettu.
Maksujen korottamisen tiellä ei voida mennä kovin pitkälle, sillä se puolestaan johtaa kansalaisten eriarvoistumiseen. Jos maksut ovat suuret, vain varakkaat pystyvät valittamaan. Sen sijaan kaikkien etu on nopeuttaa valitusten käsittelyä. Siinä on parantamisen varaa.
Kaikkien tiedossa on, että valitusoikeuden vuoksi kaavatyöhön on varattava aikaa. Näin suunnittelutyön on oltava pitkäjänteistä ja ennakoivaa. Jos menettely tuntuu liian kankealta, sitä on joustavoitettava, mutta ei kuitenkaan kansalaisoikeuksien kustannuksella.
Aiheettomat valitukset joutavat tulla käsitellyksi nopeasti. Näin ne eivät vie voimavaroja isojen ja monimutkaisten asioiden selvittelyltä.
Pääkirjoitus