Aletaan olla sanosko hiukka väsyneitä täällä. Lumen tulo yllätti sillä tavalla, ettei muista paikkoja. Pihalle kaatuneita polkupyöriä ei pysty enää löytämään. Harava, puutarhaletku, pelargonia ovat peittyneet valkoiseen jauheeseen.
Anteeksi vaan, mutta aamut ovat hirveitä. Ainut valon lähde on 60 watin lamppurivi katossa, joka sävyttää kellertäväksi vanhan paahtoleivän viipaleen.
Lihajalostamot tapaavat siivuttaa aamupalakinkut ohuen ohueksi. Se on muotia, mutta käytännössä pieni helvetti on keittiössä irti.
Kun vapisevin sormin ottaa yhden siivun niin koko rasian sisältö nousee leivän päälle. Hatara tuote murtuu pieniksi paloiksi irrotellessa. Että liha on heikko.
Aletaan olla sanosko hiukka väsyneitä täällä. Lapset karjuvat selällään maaten eivätkä halua mennä pimeällä päiväkotiin. Sitä paitsi siellä vain leikitään kehittävästi koko ajan.
Vaatteet puristavat. Ne ovat viime talven mallia eli liian pieniä.
Kansa menee pipoon. Sellaista hiuskemikaalia ei ole keksittykään, mikä pitäisi suomalaisen pään kuohkeana. Italialaisen tai espanjalaisen on helppo kulkea avopäin ja antaa Välimeren tuulen viipyä kuontalossaan.
Sitten ne voittavat kauneuskisoja ja Euroviisuja. Pitäkääpä tekin puoli vuotta pipoa paella-aivojenne ympärillä, niin tiedätte mitä on masennus.
Aletaan olla sanosko hiukka väsyneitä täällä. Me syömme vankasti tänä vuodenaikana jaksamatta liikkua muuten kuin taksilla - johonka vehkeeseen tutkimusten mukaan luotamme enemmän kuin puolisoon.
Parvekkeelle ei tohdi mennä verkkopaita yllä haukkaamaan raitista ilmaa. Nälkää näkevä talitintti lennähtää heti nokkimaan navanseutua.
Ensin se kutittaa, ja sitä myöten ehkä virkistää alakuloista mieltä, mutta sitten tintti alkaa tympäistä. Lintuhan ajaa härskisti vain omaa etuaan.
Joita kuita tervaskantoja musta alkutalvi ei hätkäytä. Taka-Laanilasta on muuttanut pois ukko, joka on mennyt 91-vuotiaana naimisiin ja hankkinut uuden asunnon läheltä päiväkotia ja koulua. Aikoo pimeän kunniaksi töräyttää perheenlisäystä. Mokoma.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi