Myös Oulussa ja muualla Pohjois-Suomessa on hidastettu suuria rakennushankkeita jopa vuosia valituksilla. Päätösten laillisuus on voitava aina tutkia, mutta hankkeiden eri vaiheisiin kohdistuvaa valittamista voisi niputtaa. Valitusten käsittelyäkin pitäisi nopeuttaa.
Tuhannet oululaiset ovat viime vuosina odotelleet kiukkuisina, että voimakkaasti kasvaviin kaupunginosiin kaavoissa varatut kauppapaikat rakennettaisiin. Kauppaketjuilla on ollut suunnitelmat ja rahoitus valmiina, mutta valitukset ovat viivästyttäneet aloitusta muun muassa Linnanmaalla ja Kaakkurissa. Muuallakin Pohjois-Suomessa on koettu sama ongelma. Taloussanomissa valitusten vaikutusta pohtinut oikeusministeri Johannes Koskinen arvioi, että oikeusistuimet voisivat nopeuttaa käsittelyä asettamalla valituksia tärkeysjärjestykseen.
On silti muistettava, että valitusoikeus kuuluu olennaisena osana oikeusvaltioon. Päätösten laillisuus on voitava aina tutkia. Aina se ei ole ollut kunnossa. Myöskään oikeusministeri ei halua vaikeuttaa valittamista. Hän on kuitenkin samaa mieltä kuin muutamat oikeusoppineet siitä, että hankkeiden toteutuksen eri vaiheisiin kohdistuvia valituksia voisi yhdistää. On oikeusistuimien, hankkeen toteuttamista odottavien ja useimmiten myös valittajien etujen mukaista, että vältytään moninkertaiselta käsittelyltä.
Koskisen mukaan oikeusistuimilla on jo nyt keinot haitantekomielessä jätettyjen valitusten kirjaamiseen. Se ei ole aivan varmaa. Rajanveto on kuitenkin hankalaa.
Käsittelyn nopeuttamiseen on muitakin keinoja kuin niputus. Ministeri Koskinen lyhentäisi lausuntojen jättämisaikaa. Se ripeyttäisi automaattisesti valitusten käsittelyä. Lausunnot tarvitaan, jotta asiat selvitetään kaikilta puoliltaan, mutta nykyistä nopeammin ne voi koota.
Jopa puoli vuotta kestävä lausuntokierros on ehdottomasti liian pitkä. Kun aikaa tarjotaan paljon, näkemysten kirjaamisessa ei kiirehditä. Juuri tähän kohtaan saattaa liittyä myös tahallista ajan peluuta. Sellaista ei pidä hyväksyä. Asiat on käsiteltävä niin rivakasti kuin mahdollista, vaikka joku ei pitäisi sellaista suotavana.
Suunnittelussakin on paljon parantamisen varaa. Moni valitus jäisi tekemättä, kun kaikkia osapuolia kuultaisiin alusta alkaen. Neuvotteluille kannattaa varata aikaa riittävästi, jos sillä tavalla on mahdollista säästyä kierrokselta oikeusistuimissa. Perinpohjainen valmistelu säästää usein eniten aikaa. Hyvin suunniteltu on enemmänkin kuin puoliksi tehty, kun toteutukseen käytettyä aikaa verrataan hankkeeseen, jossa on lähdetty liikkeelle hutiloiden.
Kaikkein hankalinta on, mikäli eri viranomaiset alkavat valittaa toistensa päätöksistä. Sellaistakin on koettu. Viranomaisvalittajat tuntevat miltei poikkeuksetta alansa lainsäädännön hyvin. He osaavat iskeä niin sanottuihin kipeisiin kohtiin. Niissä tapauksissa viranomaisten välinen tiedonvaihto ja yhteistyö on ollut kohtuuttoman kehnoa. Sellainen hämmentää kansalaisia ja rapauttaa täysin aiheellisesti luottamusta virkakoneiston kykyihin.
Joskus käy kuitenkin niin, että kaikesta etukäteistiedottamisesta ja perusteellisesta asianosaisten kuulemisesta huolimatta joku katsoo vasta päätösvaiheen jälkeen asioiden menneen vikaan. Hankkeiden aikatauluja ei kannatakaan vetää niin tiukoiksi, että työ uhkaa jäädä toteutumatta valitusten käsittelyn vuoksi. Silloin haitanteko mielessään liikkeellä oleva valittaja saavuttaisi tavoitteensa täydellisesti.