Keskustan ylimääräiseen puoluekokoukseen on enää vajaat kaksi viikkoa. Kouvolassa on määrä valita seuraaja Juha Sipilälle. Puheenjohtajavalinnat ovat aina sytyttäneet keskustassa suuria intohimoja ja päättyneet usein tiukkoihin äänestyksiin.
Jos loppukirivaihe ei muuksi muutu, tällä kertaa on toisin. Vaikka edessä on äänestys, kahden melko samanlaisen ehdokkaan välinen kamppailu on ollut väritöntä, hajutonta ja mautonta.
Elinkeinoministeri Katri Kulmuni ja puolustusministeri Antti Kaikkonen tekevät kampanjoissaan parhaansa eikä heissä ole moittimista. Laimea kampanja liittyykin ehdokkaita enemmän siihen, missä jamassa puolue on.
Keskustaa on, niin kauan kuin muistan, kutsuttu auringonlaskun puolueeksi, mikä pitkään todistettiin vääräksi vaali vaalilta. Jos puolueen meno jatkuu nykyisellään, väärä väite uhkaa muuttua totiseksi todeksi.
Auringonlaskun uhasta eivät puhu enää vain kilpailijat ja media, vaan keskustalaiset itse, tosin toisin sanoin. Keskustan konkarikolmikko – Seppo Kääriäinen, Pekka Perttula ja Ossi Martikainen – teki näin elokuun alussa Kanava-lehdessä.
Kolmikon mielestä keskustan romahdus ei ole paha uni, vaan "tilanne on juuri niin tukala kuin miltä se näyttää".
Troikka perustelee synkkää analyysiään vastaansanomattomilla vaaliluvuilla. Keskustan kannatus on romahtanut 2000-luvulla presidentinvaaleissa yli 30, kuntavaaleissa yli kuusi sekä eduskunta- ja EU-vaaleissa yli kymmenen prosenttiyksikköä. Presidentinvaaliluvut eivät tosin ole vertailukelpoisia muiden vaalien kanssa.
Kolmikon maaliin osuvan analyysin mukaan keskustaa syövät eniten perussuomalaiset ja vihreät, jotka ovat "ottaneet keskustan pihteihinsä" kamppailussa poliittisen keskikentän hallinnasta.
Herrat eivät puhu korrektiuttaan nimillä, mutta heidän kritiikkinsä terävin kärki kohdistuu väistyvään puheenjohtajaan.
Keskustaa ovat johtaneet ja politiikkaa suunnitelleet puolueen johtoryhmä, ministeriryhmä ja johdon avustajat, kolmikko kirjoittaa. Tällainen johtotyyli on korostunut Sipilän puheenjohtajakaudella.
Väistynyt veteraaniedustaja Sirkka-Liisa Anttila sanoi äsken Ylessä asian kärkevämmin: viime vaalikaudella puolueen sisällä ei tykätty kritiikistä. "Tultiin jopa etukäteen sanomaan, että nyt pitäisi olla hiljaa", Anttila latasi.
Mieskolmikko kaipaa takaisin keskustaa, joka on enemmänkin liike kuin puolue, joka on omintakeisesti vihreä ja joka ajaa perhe- ja aluepolitiikkaa.
On eri asia, onko näistä kovin tutuilta kuulostavista lääkkeistä uudeksi menestysrohdoksi.
Sen sijaan kolmikon ilmastoanalyysissä on uutta: "Ei ole keskustalle kunniaksi, jos sen edustajat näyttävät keskustelussa asettuvan törsäämisen ja tärväämisen puolelle silloin, kun punnitaan talous- ja luontoarvojen kestävää tasapainoa."
Keskusta ei ole ahdingossaan yksin. Perussuomalaisten ja vihreiden pihdit vievät kannatusta lisäksi etenkin SDP:ltä ja myös kokoomukselta.
Kahden kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan politiikassa talouspoliittisen vastakkainasettelun rinnalle on tullut liberalismin ja konservatismin kamppailu, etenkin nuorten parissa.
Politiikan arjessa tuota kamppailua käyvät tiukimmin vihreät ja perussuomalaiset. Keskustan ja demarien nuorisokannatus on romahtanut. Kun vielä vuonna 2003 alle 35-vuotiaista kannatti keskustaa 23 mutta tänä vuonna enää kuusi prosenttia. Demarien vastaavat prosentit olivat 16 ja seitsemän.
Keskustan ja SDP:n ongelma näkyy liberalismin ja konservatismin kamppailua kuvaavalla niin sanotulla GAL–TAN -akselilla. GAL-puolella kannatetaan liberaaleja arvoja, TAN-puolella kansallismielistä konservatismia.
Keskusta valitsee uutta johtajaa keskellä tutkimusten piirtämää isoa kuvaa.
Laimeaa kisaa latistaa entisestään se, että puolue valitsee pätkäpuheenjohtajalle seuraajan jo ensi kesänä. Ainakin nyt vaalissa on kaiken muun latteuden päälle väliaikaisuuden tuntu.
Keskustalla on tulevaisuutensa kannalta tavallista tärkeämpi etsikkoaika. Ei ole kyse vain siitä, johtaako puoluetta kulmuni, kaikkonen vai saarikko.