Kemi on viime vuosina ahkerasti rakentanut uutta imagoa sijoittamalla miljoonia lumilinnaan ja valjastanut rantoja asuinkäyttöön tukkiakseen väestövuodon ja saattaakseen kaupungin taas kasvuun. Tuhlausta ja ajanhukkaa, sanoo takavuosien Kemin kunnallispolitiikan voimahahmo, valtuustoon palannut vasemmistoliiton Mikko Ekorre.
Politiikan kehäketun mielestä Kemissä on harjoitettu väärää politiikkaa jo muutamia vuosikymmeniä; ja porukalla, ei vain SKDL:n ja sen perillisen vasemmistoliiton voimin. Kaupunkia on kaitsettu kuin kasvukeskusta, kun olisi pitänyt valita taantuvan, pienemmäksi kasvavan kaupungin strategia.
"Tummat pilvet olivat näkyvissä, mutta sateenvarjoa ei ostettu", sanoo SKDL:n entinen kansanedustaja ja pitkäaikainen valtuuston puheenjohtaja.
Sadepisarat alkoivat ropista 1980-luvun alussa, kun Kemiä suosinut valtion rahahana alkoi supistua. Kantokykyluokitusjärjestelmään perustunutta rahahanaa oli pidetty auki hyvillä suhteilla. Jo silloin palvelurakenne oli kallis ja mitoitettu 30 000-35 000 asukkaan tarpeisiin, Ekorre huomauttaa.
"Väestötavoitteessa ei otettu huomioon, mitä oven ulkopuolella tapahtuu. Hälytyskellot soivat ja minäkin yritin niitä soittaa, mutta aktiivisuus puuttui. Niinpä istuin veneessä muiden mukana. Jos hakee syyllisiä, peilistä näkee oman naaman."
"Ensin työpaikat,
sitten houkutukset"
Ekorren mukaan Kemin on opittava elämään omilla vahvuuksillaan. "Ne ovat vähenevä ja vanheneva väestö, toistaiseksi työllistävä suurteollisuus ja digipolis, joka ei vielä niin kovin paljon työllistä. Nähtävissä olevassa tulevaisuudessa kaupungin väkiluku on lähempänä 15 000 kuin 30 000 asukasta. Kokonaiskuva on ankea, mutta näin se menee."
Nyt olisi hänen mukaansa keskityttävä turvaamaan palvelut vanhenevalle ja vähenevälle väestölle ja jätettävä näpräys rantarakentamisineen ja imagon kohottamisineen odottamaan parempia aikoja.
Lumilinnan vastustajat ovat saaneet uuteen valtuustoon Ekorresta hengenheimolaisen.
"Kaupungin on syytä vetäytyä siitä, koska sillä on jo sotkettu ja pahoitettu kaupunkilaisten mielet", huomauttaa välivuosina toriparlamentarismiin perehtynyt Ekorre. Hän ei luota tutkimuksiin, jotka on tehty lumilinnan välillisistä vaikutuksista.
Ekorre uskoo, että Kemi on tulevaisuudessakin seutukunnan keskus, mutta pienenevän seutukunnan. Koko Lapinkaan näkymät eivät ole pitkässä juoksussa kovin valoisat, jos "tänne halutaan työpaikkoja". Tässä hän viittaa suojeluun, joka paketoi metsät ja torpedoi alueessa kiinni olevien työpaikkojen luomisen. "Ainoa tae täällä ovat työpaikat, joita ei voi viedä rekoilla pois."
Satasen tulot,
satasen menot
Satasen tuloilla satasen menot, Ekorre kiteyttää realistisen kuntatalouden lähtökohdat. Kemin budjetit ovat vuosi vuoden jälkeen paukkuneet yli miljoonatolkulla. Hänen mielestään talousarviot eivät ole olleet realistisia nykypalveluihin nähden. Koska rahaa ei ole tulossa lisää, on lähdettävä rakenteellisiin leikkauksiin.
Hallinnosta voisi aloittaa. Lähivuosina on jakopolitiikan aika. Kaupunginjohtajan katkolla olevan pestin lisäksi on kourallinen johtajia jäämässä eläkkeelle.
Paikat tulevat osittain harkittavaksi tulevalla vaalikaudella. Asiat ovat uuden - demarien, keskustan ja kokoomuksen - koalition käsissä. Koalitio ilmoitti vastikään ottavansa vallan haltuun, koska vasemmistoliittovetoisella politiikalla taloutta ei ole saatu oikaistua kriisiytymiskierteestään.
Koalition tapauksessa Ekorren mielestä kysymys on enemmän valtapolitiikasta kuin kaupungin asioiden kuntoon saattamisesta. Henkilövalinnat ovat aina olleet liima, jolla paketit on saatu sidottua yhteen. Näin toimi myös kolmikanta menneinä vuosikymmeninä, jolloin suurimman lisäksi demarit, keskusta ja kokoomus jakoivat virkoja sulle mulle -periaatteella.
"Erimielisyydet ovat olleet ryhmien sisällä, eivät niiden välillä", hän huomauttaa. Pienetkin rakenteelliset yritykset ovat kaatuneet ryhmien hajoamiseen. Ekorre sanoo odottavansa kiinnostuneena, miten Ryhmä 26 pystyy koviin ratkaisuihin, kun niihin ei ole ollut valmiutta tähänkään saakka.
