Ole hetken äiti -kampanjassa
käytetyt Brion lastenvaunut
(15 kappaletta) arvotaan Unicefin
ja Radio Novan järjestämässä
kisassa viikolla 13.
Ilmoittautuminen osoitteessa
www.radionova.fi/unicef
Kampanjan nettisivut:
www.unicef.fi/aiti
Unicef hylkäsi lastenvaunut keskelle kaupunkia. Peto yritti ottaa tempauksesta hyödyn irti.
Tämän jutun ilmestyessä Unicefin Ole hetken äiti -kampanjan aloitustempaus on jo puitu puhki uutisissa ja keskustelupalstoilla. Petoa kiinnostaa kuitenkin asian materiaalinen puoli: YK:n lastensuojelujärjestön "hylkäämät" vaunut on mahdollista voittaa itselle. Siinäpä käytännöllinen lastensuojelutoimi, joka tulisi tosi tarpeeseen. (Kyseessä on kirjoittajan henkilökohtainen tilannearvio.)
Etukäteen tiedossa oli vain voittomahdollisuus ja tempauksen alkamisajankohta. Vaunujenmetsästäjän piti siis pohtia, mihin itse hylkäisi vauvansa, jotta hätähuuto varmasti kuultaisiin.
Raksilan marketeille? Ei, siellä on aamuvarhaisella autiota. Oulunsaloon? Ei, liian lapsirikasta seutua. No nyt välähti: tietysti Rotuaarille.
Ja katso, siellä kirkkaansiniset vaunut jo kököttävätkin. Ja ihmiset kulkevat aamuki(i)reissään niiden ohitse sydäntä särkevää parkua noteeraamatta. Ehkä omissa sinapintekokoneissa on kylliksi.
Jotkut sentään tarttuvat syöttiin. "Nuo pojat sanoivat, että joku äiti jätti ne siihen ja painui kaljalle tuohon baariin", ihmettelee nainen toiselle. Vaunujen vierelle pysäköineen kaljarekan "pojat" ovat höystäneet jekkua omalla sivujuonella; tempausta valvova Pia Kaipainen Unicefista on kyllä paljastanut heille asiain todellisen laidan.
Tuntemattomasta asemapaikasta tilannetta vaivihkaa tarkkaileva Unicefin agentti varmistaa, ettei vaunuja saa omaksi ainakaan nopeudella ja röyhkeydellä. Kenties vauvankopasta löytyisi kilpailuohjeita?
Itkusta kaikuvaan koppaan kurkistaminen tuntuu yllättävän kiusalliselta, vaikka juoni on jo tiedossa. Ihmisluonto on outo värkki. Vaan ei tärppää vieläkään - uskaliaille kanssaihmisille on tarjolla vain pahvilapulle painetut kiitokset välittämisestä, mutta ei mitään tietoa itse kisasta, rattaidenanomiskaavakkeista puhumattakaan. Unicefin nettiosoitteesta ei voi vielä paljon päätellä.
Vaunuihin katsoo myös Maria Paaso. Totuuden paljastuminen tuntuu hänestä paitsi helpottavalta, myös ärsyttävältä: hyvän maun rajoilla mennään.
"Ensimmäiseksi ajattelin, että kyseessä on aito hylkääminen, koska se on täysin mahdollista. Ajatus oli, että jos kukaan ei viiden minuutin kuluessa hae vaunuja, niin minä soitan - se oli vielä mietinnässä, että minne", Paaso sanoo.
Seuraavaksi höynäytetyllä naisella on vastakkainen näkökulma. "Ai tällainen 'säikytellään ihmisiä' -juttu. Ajattelin heti, että toi on joku tsoukki, ettei Oulussa voi tällaista tapahtua. Mutta pakko oli käydä kurkistamassa."
Enemmistö ohikulkijoista ei kuitenkaan välitä tuon taivaallista tai ainakin teeskentelee niin. Lienee vaikeampaa mennä lähelle kuin soittaa hätäkeskukseen. Sen linjat ovat nimittäin tukkeutua.
Eikä kukaan tunnu havittelevan vaunuja itselleen, paitsi toimittaja - ja ehkä se yksinäinen herra, joka yrittää liikutella rattaita, mutta hämmentyy päällä olevasta seisontajarrusta ja häipyy.
Kuules kaveri. Asiaa piti tiedustella Unicefilta. Meidän ei auta kuin kirjoittautua kampanjan sivuille ja toivoa parasta. Ja vaikka onni olisi myötä, niin mikään ei takaa, etteikö joku kaunis päivä satunnainen vastaantulija tunnistaisi kirkkaansinisiä lastenvaunuja ja julistaisi suureen ääneen:
"Sinä se olit. Sinä hylkäsit lapsesi keskelle Rotuaaria."