Hyvä Hannu! Hyvä Kaisu! Oulun mafia iski jälleen.
Minäpäs kuiskaan. Finlandiadiktaattori Kaisu Mikkolalla ja Finlandia-palkitulla Hannu Väisäsellä on vahva side. Mikkola löysi Väisäsen Kalevan kolumnistiksi ollessaan kulttuuritoimituksen päällikkönä.
Samainen Mikkola on hankkinut monta Väisäsen työtä Kalevan taidekokoelmiin.
On tämä nähty ennenkin. Palkitulla ja palkitsijalle, löydetyllä ja löytäjällä on monta kertaa yhteys. Pienen maan kulttuurimaailman leikkikehissä se on enemmän laki kuin sattuma.
Entisellä Eino Leino -tutkijalla ja nykyisellä Kansallisteatterin johtajalla Maria-Liisa Nevalalla oli paineensa, kun hän löysi Finlandia-voittajaksi Leino-romaanin kirjoittajan Hannu Mäkelän. Esimerkiksi.
Kaikkea tätä tapahtuu kaikilla tasoilla, isoissa ja pienissä ympyröissä. Itsekin olen sekaantunut moiseen. Kaikki me olemme.
Sinä jaat kavereille rahaa, minulle sanottiin, kun istuin esittelijän ominaisuudessa maakunnallisessa taidetoimikunnassa. Sinähän julkaiset kavereiden kirjoja, kun ahersin pienen kustantamon kykyjenetsijänä.
Oulun mafia iskee, meille sanottiin, kun Liisi Huhtalan kanssa nostimme Oulun pojan Kauko Röyhkän Finlandia-ehdokkaaksi ja oikeasti toivoimme, että Kauko hoitaa homman kotiin.
Yllätyin kun tartuin Hannu Väisäsen Toiset kengät -romaanin. Siinä loihdittiin menneisyyttä uusiksi aivan kuin Bo CarpelanKesän varjot -romaanissa. Sekin Finlandialla palkittu.
Yllätyin siitä, kuinka hyvää ja kestävää lausetta Väisänen jaksoi sorvata koko romaanin mittaan.
Laura LindstedtinSakset on lauseen tasolla samaa luokkaa. Ja yhteiskunnallisen haasteen tasolla kumpikaan kirjoista ei pärjää Juha Itkosen teokselle. Itkosen Kohti liikkuu globaaleissa sfääreissä, Väisäsen omaelämäkerrallinen sankari Antero taistelee itselleen omaa minuutta omalaatuisen perheyhteyden puristuksessa.
Väisäsen romaani on miniatyyri. Lehtisahaustyötä. Taiteen laatu ei ole aiheen koosta kiinni.
Kun ei tee mitään, ei tee virheitä. Taidemaailmassa ei tehdä virheitä vaan valintoja. Että kavereille jaetaan menestystä ja mammonaa?
Ei se niin mene. Pitää hommata sellaisia kavereita, jotka menestyksen ansaitsevat. Toiset kengät -romaanin Antero haaveilee mokkakengistä. Muuten ei ole teinihippoihin menemistä. Ei tullut mokkakenkiä, tuli Finlandia.