Marjanpoiminta on ylimuistoisista ajoista ollut Suomessa jokamiehenoikeus. Sekä kotimaasta että muualta tulevat poimijat saavat pihapiirien ulkopuolella kerätä villinä luonnossa kasvavia marjoja ja sieniä niin paljon kuin aika ja selän kesto antavat myöten. Asiaan ei vaikuta se, meneekö poiminnan tulos kotikäyttöön vai myyntiin.
Järjestelmä on ilmeisen hyvä. Jokainen talteen otettu marja- ja sienikilo hyödyttää kansantaloutta. Joka syksy kerättävää jää mätänemään metsiin enemmän kuin korjataan talteen.
Sisäministeriössä on nyt ryhdytty pohtimaan, onko virolaisten marjanpoimintamatkojen järjestäjien toiminta enää sellaista, että se mahtuu jokamiehenoikeuden piiriin. Ainakin osa poimijoista näyttäisi olevan työsuhteen kaltaisessa tilanteessa. Heidän on kerättävä päivittäin tietty, joskus melko isokin määrä marjoja kuitatakseen varatun majoituksen. Vasta sen jälkeen poimija alkaa ansaita itselleen. Silloin ollaan lähellä tilannetta, jolloin maahan tulijalla pitäisikin olla työlupa.
Ennen tuloaan virolaiset ovat jo maksaneet matkastaan noin 5 000 kruunua. Se on paljon, tavallisen virolaisen kuukausipalkan verran.
Ennen kuin virolaisten marjamatkailua ryhdytään rajoittamaan ja peräämään heiltä työlupaa, on kohtuullista järjestää eteläisessä naapurissa valistusta. Siihen tutustuttuaan marjojen keruusta innostuneet virolaiset uskaltaisivat järjestää tulonsa itse. Heille on syytä kertoa, että matkasta menevä välityspalkkio on turha menoerä. Riittää passi, jossa on jäljellä viisumivapaata oleskeluaikaa ja elämiseen tarvittavat varat.
Sen jälkeen ei tarvita kuin rehellisyyttä. Tullessa pitää kertoa, mitä varten saapuu. Asuminenkin on halpaa, kun ottaa mukaan teltan ja makuupussin.
Virolaisille ei ole syytä heittäytyä tylyiksi. Heitä on tarvittu monilla mansikkatiloilla sadon korjaamiseen ja tarvitaan vastakin. Suomalaiset vierastavat marjan poimintaa muuhun kuin omiksi tarpeikseen.
Ei ole pahitteeksi sekään, että virolaiset keräävät luonnonmarjoja ja myyvät ne täällä. Kauppa ja jalostus vetäisivät enemmän kuin metsistä nykyään poimitaan. Jossakin tapauksessa paikallisia asukkaita harmittaa, kun heikon sadon aikana muualta tulevat kilpailevat marjoista. Vieraat poimijat osuvat kuitenkin vain sattumalta parhaille apajille.
Ainakin toistaiseksi ollaan kaukana tilanteesta, jossa pitäisi ryhtyä käyttämään erilaisia säädöksiä koti- ja ulkomaisiin marjanpoimijoihin. Toivottavaa on, että niin ei käy koskaan. Marjametsästä irtoaa joka tapauksessa niin vähän euroja, etteivät suuret joukot koskaan innostu poimintamatkoista.