Kirsti Salmi-Niklanderin perinnetutkimuksen ja folkloristiikan alaan kuuluva väitöskirja on perusteellinen ja hienostuneesti omakohtaisuudella sävyttynyt tutkimus.
Laajan (550 sivua) teoksen alussa Salmi-Niklander kertoo työskentelynsä työväenkulttuurin muistitietoprojektissa 1984-1987 ja samoihin aikoihin tapahtuneen Karkkilaan muuton olleen ratkaiseva virike tutkimukselle.
Monipuolisuudessaan teos on harvinainen: sillä on annettavaa perinteen- ja historiantutkimukselle, kirjallisuudentutkimukselle ja (sukupuoli)roolitutkimukselle. Se ulottuu käsinkirjoitettujen lehtien poetiikasta luokkataisteluun, raittiusaatteeseen sekä yksilön asemaan yhteisössä.
Laajin luku nimeltään "Kulkurityttö": sitoutuminen ja irtautuminen sisältää myös hellyttäviä inhimillisiä tapahtumia hulivilityttöjen matkoista ruukinpoikien odysseiaan, äitien varoituksiin ja isien opetuksiin. Aate ja erotiikka saattoivat nuorten tapaamisissa joutua kilpailemaan.
Tutkija siteeraa erästä Valistaja-lehden pääkirjoitusta, jossa asiaa ihmetellään. "Kertoja ei siis ymmärrä (tai ole ymmärtävinään) arvostelemiensa henkilöiden outoa kiinnostusta sukupuolten väliseen seurusteluun, tanssiin ja avioitumiseen, jotka syrjäyttävät aatteelliset pyrinnöt", Salmi-Niklander toteaa.
Varsinainen uutinen on kirjan lopussa esitetty tutkimustulos. Se on oivaltava näkökulma informaatioyhteiskunnan tuottamien kommunikaatiovälineiden kuten sähköpostin ja tekstinviestien sekä perinteisen kirjoituskulttuurin eroon.
Salmi-Niklanderin mukaan 1900-luvun alun työläisnuorison kommunikaatioverkostot olivat yhtä monimuotoisia vaikka teknologialtaan yksinkertaisempia kuin tämän päivän verkostot. Ne ovat eläneet suullisessa ja kirjallisessa kulttuurissa vuosisatojen ajan.
Kirsti Salmi-Niklanderin väitöskirja yllättää täyteydessään: tämä ja tämäkin on otettu huomioon. Tutkimustulokseksi voi lukea myös teoksen kokonaisnäkemyksen, joka ei perustu elämänalueiden sektoroinnille vaan niiden vuorovaikutukselliselle ykseydelle. Kulttuuriset käytännöt kehittyvät edellisten käytäntöjen pohjalta. Karkkilan työläisnuorten keskusteleva ja kirjoittava yhteisö on ollut välittämässä informaatioyhteiskunnan toimintaideaa teknologiakulttuurille, joka on sitten puolestaan muokkaa sitä omilla keinoillaan.