Suomessa vihamielinen vaalivaikuttaminen tuskin puree yhtä tehokkaasti kuin monessa muussa maassa. Silti varautumista tarvitaan.
Vaaran merkkinä voi pitää äänestysaktiivisuuden laskua. Usko vaikuttamiseen näyttää heikentyneen.
Suomessa käydään ensi keväänä eduskuntavaalit huhtikuun 14. päivänä ja Euroopan parlamentin vaalit toukokuun 26. päivänä. Kun nämä vaalit edellisen kerran käytiin vuosina 2015 ja 2014, vahingollisista vaikutusyrityksistä vaalituloksiin ei puhuttu käytännössä mitään.
Vuoden 2016 presidentinvaalit Yhdysvalloissa ja myös Britannian brexit-äänestys nostivat teeman kerralla isoksi keskustelunaiheeksi kaikkialla. Noihin vaalitulokseen pyrittiin ja pystyttiin vaikuttamaan esimerkiksi levittämällä valheellista informaatiota etenkin netin kautta.
Operoijat tulivat sekä kotimaasta että ulkomailta kuten Venäjältä.
Jos demokraattisen yhteiskunnan ytimeen, vapaisiin vaaleihin, pystytään vihamielisesti vaikuttamaan, kyse on kansanvallalle kuolemanvakavasta uhasta.
Tiistaina kotimaisia uhkakuvia seulottiin oikeusministeriön seminaarissa Helsingissä. Paniikkinappia ei painettu mutta uhkaan varautuminen todettiin tarpeelliseksi.
Suomella on onneksi muutamia vahvuuksia, joiden avulla vihamielistä vaikuttamista on mahdollista torjua. Tasokas peruskoulu ja korkea koulutustaso toimivat rokotuksena räikeitä valeuutisia vastaan.
Useassakin puheenvuorossa painotettiin laadukasta tiedonvälitystä. Suomalaiset lukevat edelleen paljon lehtiä ja seuraavat luotettavia sähköisiä viestimiä. Kääntäen joutuu toteamaan, ettei sanomalehtien ahdinko ainakaan paranna tilannetta.
Vaalitoimituksen toteutus äänestyspaikkoineen, äänestyslippuineen ja vaalitoimitsijoineen on meillä lähes riskitön. Kun nykyinen järjestelmä toimii, ei ole mitään syytä kiirehtiä selvästi riskialttiimpaan nettiäänestykseen.
Suomen hyvä tilanne ei välttämättä ole pysyvä. Netti ja erityisesti monien ajankäyttöä hallitseva sosiaalinen media ovat luoneet mahdollisuuden hankkia lähes rajattomasti vain sellaisia näkemyksiä, jota itse haluaa nähdä tai kuulla. Kuva maailmasta muuttuu äkkiä vääristyneeksi. Tämä muokkaa maaperää populistiselle ja valheelliselle kampanjoinnille.
Tosin merkkejä on siitäkin, että luottamus someen on rapautumassa. Näin ainakin Yhdysvalloista. Merkkejä voi kutsua jopa terveiksi.
Samaan aikaan tekniset keinot luoda ja levittää valeuutisia kehittyvät. Kuvankäsittelyä seuraa yhä kehittyneempi videoiden manipulointi. Sen avulla vaikkapa poliitikot saadaan huulisynkroniaa myöten puhumaan videoissa asioita, joita he eivät ole koskaan sanoneet.
Kansanvaltaisen järjestelmän perusta on äänestäjien sille antama luottamus. Suomen eduskuntavaaleissa äänestysprosentti ei enää vuoden 1983 jälkeen ole yltänyt yli 80 prosentin. Viimeksi päästiin nipin napin yli 70 prosentin.
Äänestämättä jättäminen voi kertoa välinpitämättömyydestä mutta ikävä kyllä myös epäluottamuksesta demokraattisen järjestelmän toimivuuteen.
Tuota epäluottamusta voidaan vaalien alla myös ruokkia. Sellaiseenkin operointiin on äänestäjien, viestinten ja viranomaisten syytä varautua.