Jos Oulussa ajaa autolla ramppia pitkin Pohjantielle, voi kohdata yllättäviä pulmia. Oikealla kaistalla ajaa usein autoilijoita, jotka ovat omaksuneet täydellisen "minä ensiksi" -mentaliteetin. Huomattuaan rampilta lähestyvän auton, he kiihdyttävät oman vauhtinsa sellaiseksi, ettei kaistalle pääse. Jos perässä tulijaksi sattuu samanlainen kuljettaja, moottoritielle hivuttautuminen on lähes mahdotonta.
Rampille tuloa helpottaisi, jos oikeaa kaistaa ajavat väistäisivät tulijoita vasemmalle kaistalle. Suomen tieliikennelaki katsoo sen tarpeettomaksi kaistanvaihdoksi, mikä ei edistä lainkaan liikenteen sujuvoittamista. Muualla Euroopassa väistäminen on yleistä.
Liian lyhyet liittymärampit, kuten Oulussa, haittaavat liikenteen sujuvuutta kohtuuttomasti. Jos tiehallinto investoisi niiden pidentämiseen, monelta kolarilta vältyttäisiin. Niille, jotka arkailevat kiihdyttää kylliksi rampilla, voitaisiin järjestää koulutusta.
On paikallaan pohtia, saadaanko liikenteen kurittomuutta vähemmäksi lisäämällä sääntöjä ja pudottamalla entisestään ajonopeuksia. Suomen autokanta on pakollisen katsastamisen ansiosta varsin hyväkuntoista ja tiet kaikesta kritiikistä huolimatta vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa. Voisi olla rakentavampaa yrittää vaikuttaa asenteisiin.
Ihmisille pitää saada menemään perille, että muut liikenteessä olevat autoilijat eivät ole verivihollisia. Mitä siitä, vaikka joku pääsisi edelle rampilta tullessaan? Kenenkään matka ei merkittävästi sen takia hidastu.
Nopeusrajoitusten nostaminen esimerkiksi Pohjantiellä ei välttämättä lisäisi sujuvuutta eikä välttämättä kovin paljon edes jouduttaisi nelostiellä matkaavia.
Sää- ja keliolojen mukaan vaihtuvat rajoitustaulut voisivat kuitenkin edistää joustavaa liikennettä ja ehkäistä huonosta kelistä johtuvia kolareita. Vaihtuvilla näytöillä voitaisiin ehkäistä ruuhka-aikojen jonoja, joita Oulussa on Pohjantien rampeissa ja Kuusamontiellä huolimatta sen alkupään muuttamisesta nelikaistaiseksi.
Ruotsin puolella autoilleet tietävät, miten täydellisesti liikennekulttuuri muuttuu, kun raja ylitetään. Ruotsalaiset väistävät ja antavat ohittajille tietä. Ohittaminen on siellä äärimmäisen joustavaa, eikä vaarallisia ohituksia näe samassa määrin kuin meillä. Maassa on paljon leveäkaistaisia teitä, joita he osaavat notkeasti käyttää. Suomalaisilla on siinäkin taidossa vielä paljon opettelemista.
Rajut ylinopeudet aiheuttavat kuolonkolareita. Alemmat ajonopeudet eivät ole ainoa tapa niiden vähentämiseen. Ainakin yhtä hyvä keino on lisätä valistusta ja asennekasvatusta.
Erityisesti nuorten kuljettajien vaaralliseen liikennekäyttäytymiseen täytyy kiinnittää paljon enemmän huomiota. Sekin riittäisi, että nykyisiä sääntöjä noudatettaisiin tinkimättä.
Murheellisin kaikista Suomen liikenneongelmista on kuitenkin alkoholi, jonka seurauksiin törmää uutisissa päivittäin. Rattijuopot eivät vähene pelkästään rangaistuksia koventamalla vaan valistusta koventamalla. Järkipuheen merkitystä ei pidä väheksyä.