Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) ei ole halukas kieltämään alkoholin mielikuvamainontaa.
Sen sijaan hän on valmis laatimaan yksityiskohtaisen listan siitä, mitä mainoksissa saa olla ja mitä ei.
Terveysjärjestöt ovat esittäneet rajoituksia alkoholimainontaan osana yrityksenä hillitä kansalaisten viinanjanoa. Alkoholin kulutus on noussut tukevasti 2000-luvulla. Suomalaiset tunnettiin toki varsin kosteana kansan jo viime vuosisadallakin.
Samaan aikaan kun alkoholin juonti on kasvanut, sen haitat ovat yleistyneet.
Yhä useampi suomalainen on ärsyyntynyt kaduilla ja erilaisissa tilaisuuksissa lisääntyneestä humalapäisestä örveltämisestä.
Terveysjärjestöt pitävät alkoholimainonnan ehtojen tiukentamista yhtenä keinona hillitä kasvavaa kulutusta. Erityisesti haluttaisiin puuttua mielikuvamainontaan, koska sen katsotaan lisäävän nuorten kiinnostusta alkoholia kohtaan. Mielikuvamainontahan vetoaa ihmisten tunteisiin.
Viinanhimoa on yritetty kitkeä suomalaisista monella tavalla aina kieltolakia myöten, mutta vaatimattomin tuloksin.
Hintapolitiikka on ollut yksi keino, mutta rajojen avauduttua ja matkustelun lisäännyttyä senkin teho on osoittautunut vaatimattomaksi.
Tupakanpolttoa on saatu vähennetyksi sekä rajoituksin että valistuksen voimalla. Alkoholin vähentämiseksi tarvitaan samansuuntaisia toimia.
On pitkä matka siihen, että kansa osaisi käyttää alkoholia oikealla tavalla. Tarvitaan tietoon pohjautuvaa valistusta.
Sitä ei koskaan tuputeta liikaa. Eri asia on, ovatko menetelmät aina oikeat. Lisäksi tarvitaan saatavuuteen liittyviä rajoituksia. Näiden yhdistelmänä voidaan odottaa ja toivoa, että viinakulttuurimme muuttuu joskus.