Vaikka menneitä ei pitäisi turhaan muistella, joskus se voi olla hyödyllistä. Historiasta voi ammentaa oppia, jolla olisi käyttöä näinäkin maailmanaikoina.
Tässä tapauksessa kyse on valistuksen ajasta. Käsitteellä tarkoitetaan 1700-luvun jälkipuolella elettyä aikaa ja silloin vallinnutta filosofista aatevirtausta.
Valistusaatteessa korostettiin järjen, tieteen ja edistyksen asettamista huuhaan ja uskomusten edelle. Valistajat vannoivat markkinatalouden nimeen valtion holhouksen sijaan ja nostivat ihmisoikeudet mielivallan edelle.
Miten ajankohtaista tänäkin päivänä, kun miettii maailman menoa.
Valistus oli osaltaan synnyttämässä myös liberaalia aatemaailmaa. Jotkut valistusajattelijat olisivat hyväksyneet myös itsevaltiuden, kunhan se olisi valistunutta. Ajatuksella on kannattajansa nykyaikanakin.
Valistusajalta ovat peräisin ajatukset valtiovallan jakamisesta lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan.
Valistusaate tunki lopulta mukaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön.
Kasvatuksessa ja koulutuksessa valistusajan vaateet ovat saaneet sijansa. Havaintoon ja kokemukseen perustuva opetus on vallalla, samaten ammattiopinnot, työharjoittelu ja koulutuksen ulottaminen alempiin yhteiskuntaryhmiin, myös naisiin. Jopa aikuisten jatkokoulutus kuului valistusajan vaatimuksiin. Tätä päivää sekin mitä suurimmassa määrin.
Valistuksen etenemisen tiellä oli aikoinaan lukutaidottomuus. Sitä esiintyy vieläkin.
Valistuksen ansioiksi luetaan muun muassa se, että suvaitsevaisuus lisääntyi, uskonsodat loppuivat ja noitavainot vähenivät. Tasa-arvo lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi, maaorjuus lakkasi, terveydenhuoltoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansanterveys parani.
Tiedekin edistyi.
Valistusajan vaikutukset ovat nähtävissä tässä ajassa laajasti. Hyvä niin. Niitäkin tekijöitä ilmenee, joita vastustamaan valistus aikoinaan syntyi.
Poliittinen ja uskonnollinen fundamentalismi – jotka monissa tapauksissa kulkevat käsi kädessä – nationalismi, itsevaltius ja monet muut ilmiöt ovat läsnä edelleen. Useat niistä ammentavat voimansa pimeästä keskiajasta, jolloin aurinko kiersi maata, joka oli pannukakku.
Monet lahkot, kultit, heimot, erilaiset ahdasmieliset yhteisöt ja jopa kokonaiset valtiot lukeutuvat edellisiin.
Moderni aikakin on tuottanut synkkiä ilmiöitä, jotka kaipaisivat osakseen valistuksen järjen valoa. Niihin voi lukea rikollisjoukkiot, terroristijärjestöt, yltiöahneuden, kuten myös jälleen monien valtioiden toiminnan. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa.
Valistusajan työkalupakki kannattaa kaivaa taas esiin. Sieltä on hyvä ottaa käyttöön etenkin sellaiset pihdit, joilla voi vääntää rautalangasta edistyksellisen mallin maailmasta, jotta asia tulisi selväksi umpiluisimmillekin kohkaajille.
Käytettäköön asiasta vaikka nimeä uusvalistus. Sille olisi nyt tarvetta.
Hypätäänpä aasinsillan kautta Eurooppaan.
Maanosamme oli valistusajan airut, sitä se voi olla jatkossakin. Euroopan unioni on paras foorumi ikinä viedä uusvalistuksen aatetta eteenpäin.
Euroopassa on onnistuttu kokoamaan saman sateenvarjon alle 28 valtiota. Se on saavutus joka etsii vertaistaan. On onnistuttu kattamaan pöytä, jonka ääressä päästään sopimaan isoista asioista laajemmassa mitassa kuin missään muualla.
EU on esimerkki ”poliittisesta evoluutiosta”, joka on seurausta luonnon evoluutiosta. Sotimisen ja hegemoniapolitiikan sijaan taotaan rautaa yhdessä. Se kun tuottaa enemmän hyvinvointia edelliseen verrattuna.
EU on edelläkävijä. Rajattomuus – muutenkin kuin pääoman ja työvoiman liikkuvuuden osalta – on tulevaisuutta.
Kolumni