Kajaanin kaupungin mainetta viime viikkojen teatteri- ja muu kulttuurikeskustelu on koetellut pahasti. Silti näyttää siltä, että Kajaanin kaupunginisät onnistuivat tietämättään panemaan alulle näytelmän, joka koitui paitsi kajaanilaisten myös koko maan parhaaksi.
Aikomus sulkea säästösyistä kulttuurilaitokset puoleksi vuodeksi, käytännössä siis niiden toiminnan alasajo, polkaisi etenkin teatterin puolesta pystyyn kansanliikkeen, jonka veroista ei usein ole Suomessa nähty. Vetoomukset ja julkilausumat sinkoilivat pitkin maata, mielenosoituksia järjestettiin, keskustelu kävi kuumana.
Tämä kaikki kertoo siitä, että Kajaanissa tultiin lähelle viimeistä rajaa. Kajaanin teatterin kohtalo nousi kaupungin paikallispolitiikkaa paljon suuremmaksi asiaksi, kuin symboloimaan koko Suomen kehitystä: jos kulttuuri ajetaan maakunnista alas, voidaan niistä saman tien sammuttaa loputkin valot. Syntynyt keskusteluryöppy todisti, että kulttuurin tilasta välitetään laajasti. Se oli hyvä havaita.
Kajaanissa itsessään on syntynyt eräänlainen välirauha, kun valtio on ilmeisesti tulossa alueteatterille eduskunnassa osoitettujen rahojen kanssa apuun ja kun kaupunginvaltuusto poisti maanantain talousarviokokouksessa maininnat irtisanomisista ja lomautuksista. Säästöjä on silti järjestettävä, ja lopulliset ratkaisumallit ovat vielä neuvottelematta. Mutta näyttää siltä, että kulttuurin pahin uhka on ohi ja palloiluhallikin pysyy pystyssä.
Silmiinpistävää käydyssä keskustelussa on ollut sen yksipuolisuus: Kajaanin kaupungin johtoa ei ole pahemmin näkynyt aikomuksiaan puolustelemassa. Laaja julkisuus - jossa väliin on liikkunut vääriäkin tietoja - tuli varmaankin sille yllätyksenä, sillä yleensä eivät Kajaanin asiat juuri ole valtakunnallista huomiota saaneet. Menestynyt teatteri on viime vuodet ollut poikkeus, ja nyt se oli sitä kaksin verroin.
Yrittäessään pelastaa kaupungin taloutta äkkinäisillä säästöillä paikalliset päättäjät aiheuttivat kaupunkinsa maineelle vahinkoa, jonka määrää on vaikea rahassa edes arvioida. Tämä tehtiin hetkellä, jolloin Kajaani oli juuri teatterinsa ansiosta saanut kosolti myönteistä julkisuutta tavallisten muuttotappiouutisten sijaan.
Tällainen lähisokeus on ihmeellistä, samoin kuin se, että talousvaikeudet kaatuvat muka yllättäen syliin. Kaupungin päättäjien on löydettävä tie eteenpäin, mutta heidän on aihetta katsoa myös peiliin. Kaupungin kassakriisi ei syntynyt tyhjästä eikä sitä ole aiheuttanut Kainuun malli, vaan sen on annettu kehittyä räjähdyspisteeseen.
paakirjoitus@kaleva.fi