Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukka kanta kriisinhallintalakiin yllätti pahan kerran hallituksen ja presidentin. Valiokunta on oikeassa siinä, että EU-asiat kriisinhallintaa myöten kuuluvat luontevasti pääministerille.
Eduskunta on Suomessa ylin valtiollinen elin, ja sen perustuslakivaliokunnan tehtävä on nimensä mukaisesti tulkita perustuslakia. Valiokunnan kriisinhallintalakiin määrittelemä kanta on selkeä ja looginen: päätös osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin kuuluu hallitukselle, ei presidentille.
Valiokunnan kanssa ristiriitaan ajautunut pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti perjantaina hallituksen vetävän lakiesityksensä pois eduskunnasta. Hallitus antaa uuden esityksen, jossa presidentin valta puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy.
Tappion kokeneen hallituksen puolustuksellinen reaktio on ymmärrettävä sekavassa tilanteessa, mutta turhan hätäinen, koska ei perustuslakivaliokunta ollut rajoittamassa presidentin valtaa. Valiokunnan kanta koskee vain EU:n kriisinhallintaoperaatioita eikä ylipäällikkyyttä.
Ylipäällikkyystarkoittaa sitä, että presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista tai laajakantoisista sotilaskäskyasioista. Pääministeri näyttää tulkitsevan asiaa niin, että se tarkoittaisi myös yksittäisiä kriisinhallintaoperaatioita. Presidentti Tarja Halonenkin halusi, että laki olisi hyväksytty hallituksen esittämässä muodossa.
On ilmeisen tulkinnanvaraista, kuka kiistassa on perimmältään oikeassa. Epäselvyydet johtuvat siitä, että presidentin valtaoikeuksia määrittelevä perustuslaki antaa mahdollisuuksia eri tulkintoihin. Se näkyy myös loputtomassa keskustelussa Suomen edustautumisesta EU-huippukokouksissa.
Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta heitti joka tapauksessa poliittisen pommin keskelle vaalitaistelua. Perjantaina vain vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät valiokunnan enemmistön kantaa vastaan. Keskustalaiset painoivat tyhjää; SDP:n edustajat olivat muutoksen puolesta.
Perustuslakivaliokunnan toiminta on nostanut eri puolilla hiuksia pystyyn, mutta silti on syytä lähteä siitä, että se tekee niin vakain tuumin. Juuri tämän takia olisi ollut linjakasta, että pääministeri ja hallitus olisivat sopeutuneet valiokunnan tahtoon ja lakiesitys olisi voinut mennä eteenpäin. Sillä alkaa nimittäin olla kiire. Nyt lakiesitys lähtee uuteen valmisteluun.
Vanhanen toimi kiistassa hankalassa kaksoisroolissa. Hän on paitsi pääministeri myös keskustan presidenttiehdokas, jonka voi tulkita puolustavan presidentin valtaoikeuksia myös oman mahdollisen etunsa takia ja siksi, että hän oli tehnyt suurten puolueiden puheenjohtajien kanssa sopimuksen presidentin valtaoikeuksien rauhoittamisesta seuraavaksi vaalikaudeksi.
Ensi sijassa hän taisi silti puolustaa oman hallituksensa esitystä, jonka sisällöstä hän oli sopinut presidentin kanssa. Erikoinen on myös SDP:n tilanne: valiokunnan demarijäsenet ovat keskeisessä asiassa eri mieltä kuin puolueen ehdokas, presidentti Halonen.
Perustuslakivaliokunnan linjaus syntyi hieman erikoisesti. Yleensä hallituksen kanta pitää eduskunnassa ja valiokunnissa, ja jos on vaara, ettei niin käy, kansanedustajat paimennetaan ruotuun poliittisin perustein. Sasin johtamaan valiokuntaan kohdistui kova paine, mutta se piti päänsä kylmänä eikä antanut painostuksen vaikuttaa itseensä. Valiokunta ei ansaitse tyylipisteitä toiminnastaan, mutta sille voi antaa tunnustuksen johdonmukaisuudesta perustuslain tulkinnassa.