Puolustusvoimien valiojoukoksi kehuttuun ilmasotakouluun on jatkuvasti kova pyrky. Ohjaajien alkeiskurssille, jonka hakuaika päättyy tammikuun lopussa, arvioidaan pyrkivän 750-800 nuorta. Heistä valitaan koulutettavaksi tiukassa karsinnassa nelisenkymmentä.
"Kymmenen viime vuoden aikana on saatu noin 500 vaatimukset täyttävää hakijaa vuodessa. Tässä mielessä meillä menee tosi hyvin. Muissa Pohjoismaissa hakijoita on puolet vähemmän, vaikka väestöpohja on moninkertainen", toteaa valintaupseeri, majuri Hannes Panttila Kauhavan ilmasotakoulusta.
Ohjaajien alkeiskurssia seuraa jatkokurssi, jolle pyritään saamaan puolet porukasta. Siinäkin on Panttilan mukaan onnistuttu hyvin. Jatkokurssin alussa jokainen sitoutuu jatkamaan kadettikurssilla ja toimimaan myöhemmin ohjaajana ilmavoimissa.
1990-luvulla ilmavoimat oli hätää kärsimässä lentäjien lähdettyä joukolla leveämmän leivän perässä siviilitehtäviin eli Finnairin palvelukseen. Nyt vuoto on saatu pysäytettyä.
"Palkkaukseen liittyviä asioita kehitettiin", kuten Panttila asian ilmaisee.
Aukkoa paikattiin myös ottamalla parille kurssille normaalia enemmän koulutettavia.
Jos ilmasotakouluun on vaikea päästä opiskelemaan, ulkopuolisen ei ole helppoa astua edes koulun alueelle. Ystävällisesti hymyilevä vartiomies selvittää tarkkaan tulijoiden luvat. Sen sai kokea Kemista kotoisin oleva Tauno Huhtakangas, joka olisi vain halunnut käydä katselemassa varusmiesaikaista palvelupaikkaansa.
"Olin tällä 1949-1950. Se jäi mieleen, että ruoka oli hyvää; paljon parempaa kuin siviilissä kotona, missä sota-aika tuntui vielä tuolloin", Huhtakangas muistelee samalla, kun kääntyy portilta takaisin Kauhavan keskustaan päin.
Pilvet ovat matalalla, sää on tuhruinen ja lentokentän pinta jäinen. Hawk-harjoituskoneen pauhu täyttää hetkeksi ilman. Vinka-harjoituskoneiden hallin yhteydessä olevassa huoneessa on joukko ohjaajakurssin oppilaita odottamassa sään selkenemistä ja lentoon lähtöä.
Elokuussa tulleilla kurssilaisilla on jännittävät hetket. Takana on pitkä ja raskas teoriaopiskelujakso, joka huipentuu ensimmäisiin lentoihin näinä päivinä. Ensimmäisiä on jo onnistanut: yhdessä opettajan kanssa on käyty pyörähtämässä taivaalla testaamassa, miten teoria ja käytäntö kohtaavat.
Tuntumaa koneen puikkoihin on haettu lentosimulaattorissa, joka sijaitsee 1930-luvulla rakennetussa ranskalaismallisessa, rakennusten ympäröimässä linnakkeessa.
Vanhastaa muistetaan, kuinka varusmiehillä oli aina kova kiire odottamaan ei-mitään. Täällä odotusaika käytetään tehokkaasti opiskeluun. Nytkin osa miehistä istuu Vinka-hallissa koneiden ohjaimissa ja käy yhdessä opettajansa kanssa läpi mittareita ja vipuja. Osa on levittäytynyt pelipöydän ympärille ja harjoittelee pienoislennokkien kanssa lähtöjä, nousuja, radioliikennettä ja laskuja.
Poikia täytyy toppuutella
"Motivaatio on korkealla. Poikia täytyy vähän toppuutella. Heillä on raskaan teoriajakson jälkeen kova halu päästä lentämään", kehuu lennonopettajakurssin johtaja, kapteeni Harri Pyyhtinen.
"Täällä kaikilla on kova motivaatio tehdä jotain", joku 35 koulutettavan joukosta hihkaisee. Näin siksi, että tänne tullaan vapaaehtoisesti. Jokaisen täytyy läpäistä viisivaiheinen valintaprosessi, minkä aikana soveltuvuus punnitaan monelta kantilta.
"Emme oleta, että kaikki olisivat aidosti hakeutumassa jatkoon, mutta viimeistään kurssin aikana pyrimme rekrytoimaan mahdollisimman monta halukasta. Aina mukana on sellaisia, jotka ovat tulleet vain suorittamaan varusmiespalvelustaan lentäjänä", Hannes Panttila sanoo.
Keskeyttämiset ovat harvinaisia, nollasta viiteen vuodessa. Syyt ovat Panttilan mukaan moninaiset: Joku ei menesty teoriaopinnoissa. Joku voi kokea lentopahoinvointia, mitä on ennakkoon vaikea testata.
Koska kaikki halukkaat eivät pääse jatkokurssille, poikien välillä on kova kilpailu. Kilpailun väitetään kuitenkin olevan rehtiä ja reilua periaatteella "kaverin pakkiin ei kusta".
"Kilpailu haastaa lukemaan kokeisiin", lentosotamies Arto Ukskoski Tikkakoskelta tokaisee.
Harjoitukset tehdään yhdessä ja sulassa sovussa.
Lentosotamiehet eivät kaihda kehaista kuuluvansa puolustusvoimien valiojoukkoon. Se näkyy yksin siinä, että ilmasotakoulussa eletään kahden hengen huoneissa, eikä kymmenen miehen tuvissa niin kuin muualla.