Pianonsoittokilpailut vanhaan hyvään aikaan olivat erilaisia kuin nykyään. Pari soittajaa esitteli salongissa pienelle, enemmän tai vähemmän sivistyneelle kuulijakunnalle omia sävellyksiään, sekä melkein pakollisena numerona improvisaation tunnetusta teemasta. Pelkkä pianotekniikka ei riittänyt, piti olla myöskin hyvä säveltäjä.
Nykyajan pianokilpailuissa pitää soittajalla ehdottomasti olla hyvä tekniikka ja sen lisäksi erityinen kyky eläytyä entisten aikojen säveltäjien tuotteisiin. Toisinaan voittaa hyvä tulkitsija väkivahvankin teknikon.
Oulun seudun ammattikorkeakoulun järjestämä valtakunnallinen Leevi Madetoja -pianokilpailu tarjoaa kaikissa sarjoissaan mahdollisuudet painottaa tekniikkaa tai tulkintaa.
Kukin soittaja voi valita itse asiassa varsin vapaasti sommitelluista pakollisista numeroista sellaiset, missä arvelee olevansa parhaimmillaan.
Alle 13-vuotiaitten sarjassa ei nimenomaisesti vaadita oman aikamme musiikkia. Itse asiassa nuorin mainittu säveltäjä on 1781 syntynyt Anton Diabelli.
Tietysti soittajat voivat valita uudempaa musiikkia vapaavalintaisena tai suomalaisena teoksena, mutta kun kyse on ihmisen kenties ennakkoluulottomimmasta iästä, niin kyllähän jonkun Bartókin tai Shostakovitsin olisi voinut vaatia pakollisenakin.
13-16 -vuotiaitten sarjassa vaaditaan korkeintaan 20 minuuttia kestävässä 2. erässä on kyllä Madetojan musiikkia, mutta edelleen oman aikamme musiikin esittäminen jää kunkin soittajan tai hänen opettajansa omatunnon varaan.
On tietysti totta, että 1900-luvulla ei Debussyn jälkeen enää ilmaantunut ketään suurta nimenomaisesti pianosäveltäjää, mutta hyvää pianomusiikkia on yllin kyllin.
17-vuotiaitten ja sitä vanhempien sarjan 1. erässä onneksi vaaditaan yhden romanttisen etydin lisäksi myöskin yksi 1900-luvun säveltäjän etydi yhdeksältä mainitulta säveltäjältä. Mukana on itseoikeutetusti sukujuuriltaan Ouluun liittyvä Einojuhani Rautavaarakin.
Sarjan 2. erässä vaaditaan tiettyjen klassikoitten ohella jokin nimetty Madetojan teos. Uudempi musiikki jää soittajan harkittavaksi vapaavalintaisena numerona. Ajallisesti siihen jäisi parikymmentä minuuttia mikäli käyttäisi viisi minuuttia yhteen klassiseen numeroon ja saman verran yhteen Madetojan sävellykseen.
Mahdollisuudet räväköihin ratkaisuihin ovat auki vielä tässä vaiheessa. 3. erän uudenaikaisimmat teokset ovat Prokofjevin 1. konsertto ja Aarre Merikannon 3. konsertto. Lennokasta ja hyvää musiikkia ilman muuta, joskaan ei enää uusinta uutta.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta pakollisessa kilpailuohjelmassa päädytyn taattuihin ja tunnettuihin valintoihin. Tuleeko kilpailusta taustamusiikkia mummojen kutomakerhoon vai piristävä ja uusi ajatuksia herättävä taidetilaisuus, sen näyttävät lähipäivät.
Toisaalta voi käydä niinkin, että jokin olennainen lipuu vääjäämättömästi kilpailun ohi. Samuli Paronen totesi aikoinaan sattuvasti, että ellei aio osallistua kilpailuun, on poikettava tieltä.