Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtaman hallituksen ja jo parin edellisen hallituksen kärkihankkeisiin kuuluneen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (sote) valmistelu etenee kuin juna. Tosin kukaan ei osaa sanoa, milloin se tulee pääteasemalle vai tuleeko lainkaan.
Tavoite on ollut selvä alusta asti: turvata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille sekä säästää kolme miljardia euroa. Muu onkin epäselvää. Jopa syksyllä sovittu 15 sote-alueen ja 18 itsehallintoalueen muodostamisen mielekkyys on jo asetettu kyseenalaiseksi.
Viimeisin vaan ei vähäisin kiistelyn aines nostettiin pöydälle professori Mats Brommelsin työryhmän esiteltyä soteen liittyvät valinnanvapauden mallit tiistaina.
Neljää mahdollista vaihtoehtoa enempää ei saatu vielä aikaan kokoomuksen hellimässä valinnanvapauden turvaamisessa. Työryhmä jättikin auki oleellisimman kysymyksen eli sen, kuinka kattavasti asiakas saa valita, mistä palvelunsa ottaa. Vaihtoehdot liikkuvat nykyisen järjestelmän ja lähes kaiken sallivan välillä.
Työryhmä jatkaa työskentelyään, ja sen on tarkoitus esittää oma ehdotuksensa kesän kynnyksellä.
Onpa työryhmän lopullinen näkemys mikä tahansa, on selvää, että siitä käydään kova poliittinen vääntö. Kokoomus ajaa laajaa vapautta, jolla turvattaisiin yksityisten sote-yritysten nykyistä parempi pääsy markkinoille.
Muissa puolueissa tämä aiheuttaa vähintäänkin epäileviä kysymyksiä ja pelkoa palveluiden tuottamisen siirtymisestä ulkomaisille yrityksille, jotka eivät välttämättä maksa veroja Suomeen. Pelolle löytyy pohjaa sosiaali- ja terveysalan yrityksissä viime vuosina nähdystä kehityksestä.
Oleellinen kysymys on, miten vapaan markkinatalouden vallitessa voidaan turvata pienten ja keskisuurten kotimaisten yritysten mahdollisuus toimia.
Suuret kaupungit ja laaja maaseutu saattavat palvelutarjonnan vapautumisen riemussa ajautua varsin eriarvoiseen asemaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö palveluiden tarjoajia löydy ja kilpailua synny suurissa kaupungeissa.
Sen sijaan maaseudulle voi olla täysi työ löytää edes jokin taho, joka palvelun tuottaa. Sote-uudistuksen odotetaan tuovan Suomen eri osat yhdenvertaiseen asemaan palveluiden saatavuudessa.
Tärkeimpiä syitä sote-uudistukseen on pyrkimys saada jatkuvasti kasvavat menot kuriin. Rahoituksen ratkaisun pitäisi tulla päättäjien pohdittavaksi lähiaikoina.
Soten rahoitus liittyy oleellisena osana maakuntahallinnon talouden rakentamiseen.
Yhtenä vaihtoehtona on heitetty ilmaan ajatus verotusoikeuden antamisesta maakunnille. Sen kuitenkin ounastellaan monimutkaistavan ja kiristävän verotusta.
Sote-ratkaisussa riittää vielä paljon säätämistä. Ja kuten jo parin edellisen hallituksen kokemukset kertovat, lopputulokseen pätee sama sääntö kuin työmarkkinoilla: mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu.