Yhdysvaltain presidentti yrittää elvyttää maailman suurinta taloutta keinoilla, jotka antavat eniten niille, joilla jo valmiiksi on eniten.
Suurten maiden talouden tila vaikuttaa kauas rajojen ulkopuolelle. Saksa ja Yhdysvallat tarjoavat kaksi erilaista tapaa reagoida talouden uhkakuviin.
Saksassa kasvu on käytännössä pysähtynyt ja maasta on tulossa riippa koko muulle Euroopalle. Hallitus vaikuttaa kuitenkin kyvyttömältä saamaan muutosta aikaan, itse asiassa Saksan hallitus tuntuu lähinnä voimattomalta. Rohkeat aloitteet, saati rakenteelliset muutokset puuttuvat.
Yhdysvaltain talous ei vielä ole vielä yhtä synkässä jamassa, mutta siellä presidentti George W. Bushin hallinto on tarttunut toimeen määrätietoisin ottein. Toisin kuin Saksan liittokansleri Gerhard Schröderillä, Bushin koneistolla on myös kylliksi poliittista voimaa tehdäkseen todellisia taloutta koskevia muutoksia ja viedäkseen elvytyspakettinsa ainakin suurimmalta osin läpi.
Mutta poliittisilla kulttuureilla on eroa myös toisin tavoin. Bushin paketti perustuu syvästi ideologiseen oletukseen siitä, että veronalennukset toimivat talouden elvyttäjänä. Ideologisen tästä oletuksesta tekee nimenomaan veronalennusten kohdistuminen osakkeenomistajien osinkotuloihin. Suora seuraus tästä on, että ne, jotka omistavat eniten, myös hyötyvät eniten.
Talouspakettiaan esitellessään Bush esiintyi tapansa mukaan vakuuttavasti. Häntä on syytetty talouden laiminlyönnistä Irakin sotavalmisteluiden keskellä. Tämän oli määrä tuoda muutos tilanteeseen ja näyttää, että presidentistä on myös kotirintaman huolten hoitajaksi. Ellei hän puutu maansa talousvaikeuksiin määrätietoisesti, se voi suuresti vaikeuttaa uudelleenvalintaa seuraavissa vaaleissa.
Veronalennuksiin talouden piristyskeinona turvautui jo presidentti Ronald Reagan 1980-luvulla ja innosti monet maat seuraamaan esimerkkiä. Bush sovelsi samaa keinoa kertaalleen pian kautensa alkuvaiheessa. Tämä ajattelutapa on siis republikaanien työkalupakin keskeisiä välineitä. Isä-Bush nosti omalla kaudellaan veroja budjettivajeen korjaamiseksi, mutta sai sillä äänestäjien vihat päälleen.
Tällä erää George W. Bushin valinta on kuitenkin täynnä riskejä. Taloutta yritetään elvyttää maan suurituloisimman väestön kautta, mikä antaa demokraateille helpot aseet käteen presidentin politiikan vastustamiseksi. Lisäksi moni on asettanut kyseenalaiseksi sen, vaikuttaako paketti kyllin nopeasti.
Suuri osa amerikkalaisten säästöistä ja eläkkeistä on kiinni osakkeissa ja rahastoissa. Kurssien raju lasku on tuonut monelle odottamattoman taloudellisen ahdingon. Jos Bushin paketti onnistuu nostamaan osakekursseja, tämä tekohengitys saattaa hälventää kansalaisten huolia ja auttaa talouden pyöriä pyörimään jälleen.
Tämän logiikan toteutuminen kestävällä ja toivotulla tavalla on suuressa määrin epävarmaa. Pahimmassa tapauksessa Bushin elvytyslääke onkin vain uusi kupla, joka näyttää hyvältä hetken mutta joka jättää jäljelle entistä syvempiä vaikeuksia.
Aivan ilmeisesti määrätietoinen elvytyspaketti on Yhdysvaltain taloudelle tarpeen. Mutta jos tapa elvytyksen toteuttamiseksi osoittautuu virheelliseksi, jälkien korjaus on hyvin vaikeaa. Valinta on nyt joka tapauksessa tehty.
Samaan aikaan verotulojen vähentämisen kanssa Bushin hallinto kasvattaa roimasti valtion kuluja, ennen muuta asevarustelun kautta. Talouspolitiikassa on oman oksan sahaamisen makua, vaikka ei Irakin sodan tuomia riskejä edes otettaisi huomioon. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa on pystytty tekemään rohkeita valintoja, toisin kuin paikalleen juuttuneessa Saksassa. Silmänkääntötemppujen onnistuminen on usein kiinni ennen muuta itseluottamuksesta.