Yksi kiinnostava selitys Donald Trumpin nousuun Yhdysvaltojen presidentiksi on, että viimeisten viikkojen aikana sosiaalisessa mediassa levitettiin enemmän valeuutisia kuin todellisia uutisia.
Valeuutiset ovat valemedioiden levittämiä valheellisia ”uutisia”. Ne saattavat perustua johonkin todelliseen tapahtumaan tai ilmiöön, joka on irrotettu asiayhteydestään ja vääristelty tuntemattomaksi.
Pahimmillaan ne saattavat olla täysin tuulesta temmattuja juttuja, joissa ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Suomessa tällaisia valemedioita ovat esimerkiksi MV-lehti ja Asialehti, jotka levittävät erityisesti maahanmuuttajiin liittyviä puolitotuuksia ja valheita.
Yhdysvalloissa tunnetuin valemedioista lienee Breitbart, joka tuki syksyn presidentinvaalikampanjassa Donald Trumpia. Suosituimpia valemedioiden levittämiä uutisia olivat esimerkiksi väitteet, että Hillary Clinton myi aseita ISIS-terroristijärjestölle ja että paavi kannattaa Trumpia Yhdysvaltojen presidentiksi.
Median ja politiikan tutkimuksessa on väitelty siitä, olemmeko siirtyneet faktojen jälkeiseen aikaan.
On totta, että politiikassa on aina venytetty ja vääristelty tosiasioita. Kylmän sodan aikana oikeistolla ja vasemmistolla oli jyrkästi eriävät mielipiteet siitä, mikä on totta, eikä siinä kamppailussa aina kiinnitetty huomiota faktoihin.
Nykyiselle tilanteelle onkin olemassa mielenkiintoinen historiallinen vertailukohta. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen kommunistinen puolue perusti kymmeniä lehtiä, joiden tarkoituksena oli tarjota työläisille laitavasemmiston käsitys totuudesta.
Näiden lehtien toimittajien ammattitaito oli jopa aikakauden mittapuiden mukaan alhainen ja ideologinen kiihko kovempi kuin journalistinen etiikka.
Seurauksena oli kymmeniä kunnianloukkaussyytteitä, kun lehdillä oli vaikeuksia pysyä totuuden kaidalla polulla.
Merkittävintä kuitenkin on, että toisen maailmansodan jälkeen perustetut lehdet eivät olleet taloudellisesti kannattavia. Ne eivät kannattaneet, vaikka Neuvostoliitto tuki lehtiä avokätisesti ja vaikka lehdet saavuttivat yhteensä satojen tuhansien ihmisten lukijakunnan muutamassa vuodessa.
Ero tähän päivään on silmiinpistävä. Valemediat ovat hyvää bisnestä. Internet on muuttanut tiedotusvälineiden ansaintalogiikkaa dramaattisella tavalla.
Internet-sivuston perustaminen ja uutisten levittäminen ei maksa sanomalehteen verrattuna käytännöllisesti katsoen mitään. Tarpeeksi suuri määrä klikkauksia tuottaa internetin mainossivujen kautta valtavat tulot hyvin pienellä panoksella.
Kun ihmisten koulutustaso on noussut, miltei kuka tahansa osaa kirjoittaa oikealta näyttävää journalismia.
Tyylilajeja on osuvasti kuvattu esityksen luojien ja yleisön väliseksi sopimukseksi siitä, miten esitystä pitäisi tulkita. Ymmärrämme sarjakuvasta, että se ei yleensä ole totta, tai fiktiivisestä elokuvasta, että se ei perustu todellisiin tapahtumiin, jollei sitä ole erikseen mainittu.
Sama koskee journalismia. Tyylilajina journalismi sisältää väitteen, että siinä käsitellyt asiat ovat totta. Kun asiat osaa esittää sillä tavoin kuin journalismissa tehdään, monet ihmiset pitävät sitä totuutena. Kun kirjoittaa suuria tunteita herättäviä väitteitä journalistisella tavalla, ihmiset klikkaavat niitä ja levittävät niitä myös ystävilleen.
Asiaan liittyy lisäksi se, että ihmiset mielellään uskovat asioita, jotka sopivat heidän maailmankuvaansa.
Kun länsimaissa puolueiden ja niiden kannattajien väliset erot ovat viime vuosina jälleen kasvaneet, poliittisesta vastapuolesta uskotaan mielellään kielteisiä väitteitä, välillä jopa päättömiä valheitakin. Erityisesti Facebookin kautta tällaiset ”uutiset” voivat saavuttaa jopa miljoonien ihmisten yleisön.
Kyseessä ei ole vähäpätöinen ongelma. Yleensä on sanottu, että vaaleissa kansa ei voi äänestää väärin. Tämä kuitenkin edellyttää, että kansalaisilla on käytettävissään tarpeeksi oikeaa informaatiota tehdäkseen vaaleissa asiantuntevan valinnan.
On selvää, että jos äänestäjät äänestävät valheisiin perustuvan todellisuuden tulkinnan mukaan, äänestystulos voi viedä maata pahasti väärään suuntaan. Jopa demokratia voi olla uhattuna.
Perinteistä mediaa on syytetty siitä, ettei se ole kyennyt torjumaan valemedioiden vyörytystä tai Trumpin kaltaisten populististen poliitikkojen välinpitämätöntä suhtautumista faktoihin.
Tosiasia kuitenkin on, että perinteinen media näyttää olevan voimaton valemedioiden edessä. Niin kauan kuin valemediat tuottavat rahaa, niitä tulee olemaan.
Siksi ratkaisuna tulee olla valemedioiden tulovirtaan puuttuminen muistuttamalla mainostajia, että niidenkään edun mukaista ei ole vihan lietsonta tai valheiden levittäminen.
Kirjoittaja Erkka Railo on erikoistutkija Turun yliopistossa.