Maastohiihdon dopingjupakan selvittely oikeudessa lähestyy mitaltaan Suomessa nähtyjä pisimpiä pankkioikeudenkäyntejä.
Torstaina Helsingin käräjäoikeudessa päätökseen tulleen jutun tausta juontaa vuoteen 1998. Tuolloin STT:n doping-uutisointi liitti hiihtäjä Jari Räsänen ja Hiihtoliiton johdon kiellettyjen aineiden hankintaan.
Uutisen paikkansapitävyydestä käytiin oikeutta vuosina 1999 ja 2000, ja sen tuloksena STT:n päätoimittaja ja toimittaja tuomittiin julkisesta herjauksesta sakkoihin.
Myöhemmät väitteet dopingin käytöstä panivat kuitenkin liikkeelle uuden oikeusjutun. Sen aiheena oli nyt se, harhauttiko neljän hiihtomiehen joukko oikeutta vuosituhannen vaihteessa.
Kaikki neljä eli entinen päävalmentaja Antti Leppävuori, entinen lajipäällikkö Jari Piirainen, entinen hiihtäjä Jari Räsänen sekä entinen päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki vakuuttivat aikoinaan tietämättömyyttään kielletyistä aineista.
Käräjäoikeus antoi nyt Jari Räsäselle vuoden ja Vähäsöyringille yhdeksän kuukauden ehdollisen rangaistuksen törkeästä petoksesta. Piirainen ja Leppävuori vapautettiin.
Merkillepantavaa on, että oikeus katsoi jälkimmäisenkin kaksikon salanneen tietoja STT-jutun yhteydessä. Teot, joita oikeus ei pitänyt törkeinä, olivat kuitenkin vanhentuneet.
Jo pian selviää, jatkuuko jupakan käsittely hovioikeudessa. Ei olisi yllätys, jos näin käy. Oikeuden nyt saama näyttö syyllisyydestä vaikuttaa joka tapauksessa tukevalta. Dopingkulttuuri rehotti vahvana suomalaisen hiihdon huipulla.
Koko jupakassa voi vielä aueta uusi haara, jos oikeus alkaa käsitellä sitä, valehteliko todistajaksi käräjäoikeudessa nyt toiminut Jari Isometsä, kun hän kertoi kiisti sekaantuneensa kiellettyihin aineisiin.
Julkisuuteen astuneen lääkäri Pekka Koposen kertoma tarina epo-hormonista kertoo aivan muusta. Myös kahden muuan ex-hiihtäjän eli Harri Kirvesniemen ja Janne Immosen todistusten totuudenmukaisuutta saatetaan joutua arvioimaan uudestaan.
Kaiken kaikkiaan on aihetta toivoa kahta asiaa: että vilpistely saa lopulta palkkansa, ja että Suomen hiihtohistorian surkein luku päästään sitten sulkemaan.
Tapahtumasarja on kertonut sokaistuneesta ja keinoja kaihtamattomasta menestyksen tavoittelusta.
Jupakan hämmentävimpiin piirteisiin on kuulunut se, miten entiset latusankarimme ja heidän taustavoimansa ovat kertoneet vakain äänenpainoin ja kirkkain silmin täysin ristikkäisiä tarinoita tapahtumien kulusta. Ilma on ollut sakeanaan palturia, ehkä seassa jokin sana tottakin.
Kun urheilijat ja valmentajat yleensä tavoittelevat urallaan kunniaa, nyt lopputulos oli tuomituilla aivan päinvastainen. Samoin kärsi koko maastohiihdon maine.
Pienemmällä tuskalla nyt tuomion saaneet olisivat päässeet, jos olisivat alusta alkaen puhuneet totta. Ehkä se olisi kuitenkin ollut huippu-urheilun maailmassa hävettävää periksiantoa.