Pääkirjoitus

Vale, emä­va­le, ti­las­to, "uu­ti­nen"

Vanhastaan on ollut tapana sanoa, että vale, emävale, tilasto. Nyt tuohon litaniaan voitaisiin lisätä myös sana "uutinen".

Vanhastaan on ollut tapana sanoa, että vale, emävale, tilasto. Nyt tuohon litaniaan voitaisiin lisätä myös sana "uutinen".

Uutinen on kuitenkin tässä tapauksessa syytä panna visusti lainausmerkkien sisälle erotuksena oikeasta uutisesta; siis sellaisesta, joka on tapahtunut todellisuudessa.

Viestinkulun uusi tekniikka mahdollistaa kaikenlaisten juttujen levittämisen maailmalle ikään kuin totena. Yksi esittäytyy julkisuudessa lottovoittajana, toinen valelääkärinä, ja onpa hiljattain levitetty totena YK:n aietta nimittää yhteyshenkilö avaruusoloihin saatavaa kontaktia varten.

Kun tällaiset tarinat paketoidaan taitavasti, tavallisen viestin vastaanottajan on vaikea tehdä ero toden ja epätoden välillä. Toisaalta maailmassa tapahtuu siksi paljon outoja asioita, että epätoden tuntuiset asiatkin saattavat olla totta.

Väärän tiedon välittäminen ei ole mikään uusi ilmiö, sitä on tehty maailman sivu. Diktatuurimaissa koko tiedonvälitys perustuu vain sellaisen tiedon jakamiseen, minkä vallanpitäjät näkevät omalta kannaltaan viisaaksi. Siellä on ihan sama, onko asia totta vai tarua, kunhan se osuu kohteeseensa.

Tosin ei tarvitse mennä edes diktatuurimaahan saakka, sillä valtaapitävät ovat kaikkialla varsin valikoivia sen suhteen, mistä kansalle halutaan kertoa. Tiedotusvälineiden tehtävä on puolestaan valottaa sitäkin puolta asiassa, mikä ei vallankäyttäjiä välttämättä miellytä.

Huuhaauutisointi pakottaa vakavasti otettavan median perimmäisten kysymysten äärelle. Perusohjehan kuuluu: tarkista, tarkista ja vielä kerran tarkista. Ei riitä, että asia tarkistetaan vain googlaamalla, koska siinä maailmassa saa vahvistuksen yhtä lailla todelle kuin epätodelle.