Matkustajien hyvä vakuusturva on niin tärkeä asia, ettei Suomi voi jäädä odottamaan EU-direktiiviä asiasta.
Matkalle lähtijän rutiinitoimiin kuuluu hankkia vakuutus tuomaan turvaa ikävien yllätysten varalta. Matkanjärjestäjien ongelmatilanteisiin tulisi varautua saman logiikan mukaan. Näin ei vain ole. Tämän osoitti kouriintuntuvasti Töölön Matkatoimiston yllättävä konkurssi.
Ehkä vähintäänkin satoja tavallisia suomalaismatkailijoita taloudellisesti koskevan konkurssin sekava jälkitilanne on paljastanut sen, ettei matkustajien suojaksi tarkoitettu vakuusjärjestelmä ole Suomessa kunnossa. Esimerkiksi Töölön Matkatoimistolla on Kuluttajavirastossa vakuus maksukyvyttömyyden ja konkurssin varalle, mutta vakuuden riittävyydestä ei ole mitään varmuutta. Korvausten hakuaika jatkuu heinäkuun puoliväliin.
Vakuusturva kattaa nykylain mukaan vain valmismatkat, mutta ei muutoin hankittuja kuljetus-, matka- ja muita palveluja. Omin päin hankitut palvelut ovat yleistyneet nopeasti tietotekniikan kehityksen myötä. Vajavainen vakuutusturva on matkustajien, matkatoimistojen ja viranomaistenkin kannalta sietämätön asiaintila. Heikoimpaan asemaan ongelmatilanteissa joutuu kuitenkin aina yksittäinen matkustaja. Hänellä ei ole välttämättä riittävästi tietoa, sisua tai varaa pitää puoliaan. Maksumiehen osa lankeaa helposti kuluttajalle.
Valmismatkalain uudistustarve on ollut ilmiselvä jo vuosikausia. Koska vakuusturva maksaa riihikuivaa rahaa, matkatoimistot eivät ole ainakaan kauppa- ja teollisuusministeriön mielestä olleet tähän asti juuri kiinnostuneita parantamaan sitä. Onkin kiitettävää, että Suomen matkatoimistoalan liitto ajaa ainakin nyt lainmuutosta määrätietoisesti. Töölön Matkatoimiston konkurssi havahdutti toivottavasti kaikki muutkin huomaamaan uudistustarpeen.
Valvontaviranomaiset piiloutuvat Euroopan unionin selän taakse. Pakettimatkoja koskeva direktiiviehdotus päässee unionin käsittelyyn vasta 2007. Se tarkoittaa, että direktiivi pantaisiin täytäntöön vasta ehkä vuosia sen jälkeen. Ennen kuin lainsäädäntö on saatu ajan tasalle, miljoonat suomalaiset ovat ehtineet tehdä matkoja, ja uusia matkatoimistoja on saattanut kaatua.
Vakuusturvassa nyt karulla tavalla paljastunut harmaa alue pakottaa toimimaan heti. Matkailualan eri toimijoiden matkatoimistoista viranomaisiin on rakennettava direktiiviä odotellessa vaikka sitten väliaikaiseksi jäävä mutta nykyistä parempi vakuusturvajärjestelmä.
Joissakin maissa on jo käytössä niin sanottu vakuusseteli. Se tarkoittaa, että elinkeinonharjoittaja antaa matkan vakuusturvasta kirjallisen todistuksen. Se ei ratkaisisi kaikkea, mutta olisi parempi kuin nykytilanne. Setelin käyttöönotosta voidaan sopia pikaisesti, jos niin halutaan. Ministeriön on otettava aloite käsiinsä.
On helppo ennustaa, että kirjavat matkanvarauskäytännöt vain yleistyvät entisestään ja että eteen voi siten tulla uusia ja entistä suurempia ongelmia. Matkailuala on lyhyessä ajassa kokenut useita tällejä vuoden 2001 terrori-iskuista Aasian eläintauteihin ja tsunamiin. Joka kerta on nähty, että matkustajat voivat äänestää äkkiä jaloillaan. Niin saattaa käydä nytkin. Se ei voi olla matkanjärjestäjienkään etu.
Suomessa on käyty viime vuosina kipakkaa keskustelua ryhmäkanteen tarpeellisuudesta. Asia ei ole ongelmaton, mutta ainakin suuren matkatoimiston konkurssi puhuu ryhmäkanteen puolesta. Kestävä ratkaisu on löydettävissä silti vain matkailulainsäädännön saattamisesta ajan tasalle.