Oulu Talvisodan kynnyksellä 13-vuotta täyttäneen Signe Seppäsen mieleen on jäänyt talvisodasta erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen oli Suomussalmelta tulleet evakot ja se yhteishenki, joka kylässä vallitsi vakinaisten asukkaiden ja evakkojen kesken.
Toinen asia oli kummallinen joukkio, joka liikkui Utajärven Sanginkylällä kylällä ennen talvisotaa.
"Kylään tuli kuin tyhjästä kaksi miestä ja heidän mukanaan yksi nainen. Heillä oli erilaiset vaatteet ja puhe ja rahaa, vaikka he eivät tehneet mitään rahanalaista työtä."
Tulokkaat asettuivat asumaan erääseen taloon kylän lähelle.
"Yksi miehistä sanoi menevänsä viikoksi halkotöihin sellaiseen sydänmaahan, missä ei ollut asutusta eikä varmasti mitään halkohommia. Missä lie käynyt."
Joukkio katosi yhtä vähin äänin kuin oli tullutkin vain hieman ennen talvisodan alkua. Kun sota sitten alkoi ja Utajärven yli lensi pommikoneita, keksivät kyläläiset porukan tarkoituksen.
"He olivat varmasti venäläisiä vakoojia", Seppänen sanoo vakavana.
Myös Suomussalmelta tulleiden evakkojen puhe oli erilaista kuin sankilaisten. Tavatkin poikkesivat jonkin verran. Siitä huolimatta evakoista ja Sanginkylän asukkaista tuli ystäviä. Myös avioliittoja syntyi.
Evakkoja majoitettiin taloihin ja koululle. Koululla järjestettiin tupa-iltoja, joissa neulottiin sukkia rintamalle. Seppänen muistaa monet vierailut Siirtolaan evakkojen luokse.
"Keitimme siellä kahvia tai korviketta. Joimme kaikki vuorotellen yhdestä kupista, josta puuttui ripa", Seppänen muistelee.
"Välillä oli oikein hauskaa, vaikka olikin sota."