Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahankkeessa näyttäisi taas olevan meneillään epämääräinen suvantovaihe, jossa mitään konkreettista ei tapahdu ja odottavien aika käy pitkäksi.
Miljardihankkeen kulissien takana luppoaikaa ei tietenkään vietetä. Fennovoiman ja venäläisen Rosatomin leireissä papereita varmasti pyöritellään kuumeisella kiireellä, jotta ydinmyllyn turvallisuuden arvioiva Säteilyturvakeskus (STUK) vihdoinkin saisi riittävästi ruodittavaa. Myös laitospaikalla Pyhäjoen Hanhikiven niemellä valmistelevat työt jatkuvat.
Tähän mennessä koko souvi on vaikuttanut lähinnä krooniselta kompuroinnilta, josta Fennovoima ja Rosatom ovat syytelleet paitsi toisiaan, myös STUKia valvovana viranomaisena.
Fennovoimassa aikataulut ovat paukkuneet, pomoja on vaihtunut ja organisaatioita on rukkailtu uusiksi. Alun perin Pyhäjoen uuden ydinvoimalan piti tuottaa sähköä ensin 2018 ja sitten 2024. Nyt Fennovoima toivoo, että laitokselle saataisiin rakentamislupa vuonna 2021 ja laitos ehtisi kaupalliseen käyttöön vuonna 2028.
Tekniikka & Talous -lehden mukaan esimerkiksi Greenwichin yliopiston professori Steve Thomas on arvioinut, että ainakin Fennovoiman edellinen aikataulu asiassa oli suorastaan naurettava.
Thomas hoksautti marraskuussa, että venäläinen teollisuus ei ole 2010-luvulla saanut ydinreaktoreita valmiiksi alle kuudessa vuodessa, vaan noin kymmenessä vuodessa.
Vaan ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Yhä useampi pohjoissuomalainenkin on havahtunut pähkäilemään, onko kaikilla Suomessa ramppaavilla venäläisillä ydinvoimailijoilla puhtaat jauhot pusseissaan.
Maaliskuussa Kalevan gallupin vastaajista peräti 62 prosenttia arvioi, että venäläisten suuri osuus Fennovoiman hankkeessa on jonkinasteinen turvallisuusuhka. Venäjä voi heidän mielestään käyttää Fennovoimaa omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.
Venäjään erikoistunut brittitutkija Mark Galeotti paukautti hiljattain Ilta-Sanomille, että Fennovoiman hanke on yksi Suomen pahimmista turvallisuusongelmista. Hän arvioi, että ydinvoimala on kuin avoin kutsukortti Venäjän monenlaisille peiteoperaatioille Suomessa vielä vuosikymmeniä.
Galeottin mukaan Venäjä tiedustelupalveluineen on saanut loistavan tekosyyn lähettää Suomeen paljon henkilökuntaa, joka kulkee nyt koko ajan rajan yli edestakaisin.
– Suurin osa heistä on varmaankin aitoja insinöörejä, mutta jotkut heistä eivät ole, Galeotti totesi.
Suojelupoliisi on todennut, että Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjän ja Kiinan tiedustelupalveluita. Suomeen kohdistuu myös paljon kybervakoilua ja monenlaista hybridivaikuttamista.
Supon mukaan ulkomaisten tiedustelupalveluiden keskeisimpiä päämääriä ovat Suomen politiikan eri osa-alueiden ennakoiminen ja poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen. Vakoojia kiinnostaa myös suomalainen teknologia ja siihen liittyvä osaaminen.
– Julkisuudessa Venäjän valtioon liitetyt kybervakoiluyritykset ovat kohdistuneet muun muassa valtionhallinnon organisaatioihin, niiden kanssa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sekä energiasektorin tuotekehitystä ja palveluja tuottaviin yhtiöihin, Supo kertoi viime vuonna.
Myös ydinvoimalahankkeeseen osallistuvien suomalaisyritysten lienee siis jatkossakin syytä muistaa, että Venäjän valtio vasalleineen valvoo kaikessa ennen muuta omia etujaan, tavalla tai toisella. Parempi katsoa kuin katua.