Nuorten ikäryhmien väkivaltarikokset lisääntyivät 1990-luvun lopulla, mutta tilanne on sen jälkeen pysynyt vakaana. Sen sijaan alle 15-vuotiaiden tilastoitu pahoinpitelyrikollisuus on jatkanut kasvuaan. Tutkija Tomi Kiilakosken mukaan tämä voi johtua joko siitä, että väkivalta on ikäryhmässä lisääntynyt, tai sitten tapaukset havaitaan entistä paremmin.
"Nuoret myös uhkailevat enemmän. On vaikea tietää, onko aikuisen korvaan pahalta kuulostava kommentti vain kavereiden välinen heitto, vai onko kyse jostain vakavammasta."
Väkivalta ja siitä puhuminen on arkipäiväistynyt muun muassa elokuvien myötä.
"Esimerkiksi elokuvan ohjaaja saattaa brutaalien kohtausten kautta kritisoida nykyistä väkivaltakulttuuria. Joku saattaa kuitenkin tulkita elokuvan eri tavalla, ja jopa ihannoida pahoinpitelijöitä. Aina ei voida kontrolloida, mitä lapsi tai nuori televisiosta näkee, mutta sen jälkeen käytävän keskustelun avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin", Kiilakoski huomauttaa.
Kiilakosken mielestä Suomessa voitaisiin perustaa oma ohjelma väkivaltakasvatukseen yhtä lailla kuin esimerkiksi seksuaalikasvatukseen ja ehkäisevään päihdetyöhön.
Kiilakoski kertoi ajatuksiaan nuorten väkivallasta Maikkulan nuorisotalolla Nuorten akatemia ry:n ja Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Väkivaltaa ja uhoa
Mutta mitä mieltä nuoret itse ovat väkivallasta ja sen yleisyydestä?
Karjasillan yläasteen tukioppilaat Taru Pulkkinen, Heini Salminen, Tuomas Vielma ja Tuomas Ojalehto kertovat, että henkiseen väkivaltaan törmää koulun käytävillä päivittäin. Kouluaikana kukaan ei yleensä käytä fyysistä väkivaltaa, mutta vapaa-ajalla samat säännöt eivät päde.
"Kaverini hakattiin äskettäin. Hänen pitäisi kertoa asiasta poliisille, se olisi kaikille paras ratkaisu. Jostain syystä hän ei halua avautua", sanoo Ojalehto.
Vielmankin ystävää on uhkailtu, mutta tämä pääsi pakenemaan tilanteesta. Vielma on kuullut, kun tappeluita on sovittu koulussa. Hän on myös joutunut menemään tappeluiden väliin.
"Usein tappelu-uhkailu kuitenkin jää uhoamiseksi, kavereiden edessä esitetään ´coolia´. Jos ei sitten muuten, niin ainakin koston pelko lopettaa tappeluhalut. Vain pieni vähemmistö joutuu pahoinpideltäväksi, tai lähtee hakkaamaan muita."
Kertominen pelottaa
Tukioppilaiden mielestä nuoret yleisesti ottaen paheksuvat fyysistä väkivaltaa. Yksinäisiä ja erilaisia kiusataan helpommin ja nuoret pelkäävät, että kiusaamisesta kertominen pahentaa tilannetta.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuoreen kouluviihtyvyyskyselyn mukaan toistuvasti kiusaamista kokeneista nuorista lähes puolet ei ole puhunut asiasta vanhemmilleen.
"Kertomista pidetään kanteluna, kiusattu saa vielä lisäksi nynnyn maineen. Kiusaaja kokee hyväksyntää, kun kaverit ihailevat tämän rohkeutta sanoa suoraan", Pulkkinen toteaa.
"Kaikki eivät myönnä edes itselleen, kuinka iso asia kiusaaminen on. Väkivaltaa on vaikea kohdata. Asiasta kertominen olisi kuitenkin paras ratkaisu. Yleensä aikuista tarvitaan asian selvittämiseen", Salminen sanoo.