Lapset ovat juuri nukahtaneet, kun ovelle koputetaan vaativasti. Tiedän heti kuka siellä on. Möykky rinnassa ja syke korvissa jyskyttäen kuuntelen mitä oven takana tapahtuu. Tiedän valmiiksi mitä on tulossa, mutta en uskalla olla aukaisematta.
Sisäänpääsyn jälkeen rajani rikotaan yhä uudelleen, mutta ainakaan lapsiini ei satu.
Olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa jo pitkään. Väkivalta alkoi pikkuhiljaa ja normaalin raja siirtyi koko ajan kauemmas. Lyömistä, tönimistä, tiukkoja otteita. Räjähdykseen riitti liian pitkäksi venynyt kauppareissu tai työkaverin tervehdys kaupungilla.
Todellisuudessa suhteessamme ei ollut enää mitään normaalia. Vastuu tilanteista siirtyi aina loppujen lopuksi minulle, koska olin omalla käytökselläni aiheuttanut hänelle niin huonon olon. Itsetuntoni lytättiin niin, että ajattelin tämän olevan totta.
Pitkään tilanteita katsoo sormiensa läpi. Toivoo, että toinen muuttuu, tulee järkiinsä. Haluaa uskoa lupauksiin ja antaa uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen. Kynnys avun hakemiseen oli korkea.
Turvakodilla minua oli vastassa ihminen, joka kysyy kuinka voin. Oma huone oli odottamassa ja perustarpeista huolehdittiin. Sain levätä silloin, kun en muuhun kyennyt. Tuntui hyvältä, kun minua kuunneltiin ja uskottiin.
Lähtö turvakotiin pakotti kohtaamaan tilanteen, mutta samalla sain tukea ja keskusteluapua työntekijöiltä. Etenkin yöt olivat vaikeita, kun järkytys tapahtumista nousi vahvana mieleen ja ahdistus kasvoi. Silloin minua piti pinnalla tieto siitä, että paikalla on ihminen, jolle voin puhua. Päivä kerrallaan mentiin eteenpäin ja puhuminen on auttanut. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen palaaminen vie aikaa.
Läheskään kaikki väkivallanteot eivät tule viranomaisten tietoon. Silti tilastojen valossa jokaisen ystäväpiirissä, suvussa tai työpaikalla on joku, joka elää väkivaltaisessa suhteessa. Väkivaltaiseen suhteeseen voi ajautua kuka tahansa; korkeasti koulutettu, hyvin toimeentuleva, onnellisen lapsuuden elänyt tai aiemmin väkivaltaiseen suhteeseen jäänyttä vähätellyt.
Väkivalta on vaiettu asia. Joskus kulisseja ylläpidetään viimeiseen saakka. Läheisillä ei ehkä ole todellista kuvaa siitä, mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu silloin, kuin muita ei ole paikalla. Puolisosta kuoriutuu kuin toinen ihminen silloin, kun kukaan muu ei ole paikalla.
Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei koskaan ole yksinkertaista. Pelko omasta, lasten ja usein myös läheisten turvallisuudesta saa jäämään suhteeseen. Lähisuhdeväkivaltaan kietoutuu aina myös häpeä. Häpeä siitä, mihin tilanteeseen on joutunut, häpeä omasta puolesta, häpeä kumppanin puolesta, häpeä siitä, että joku saa tietää. Silloin tarvitaan ulkopuolinen taho, joka kertoo, että kysymys on vakavasta väkivallasta ja rikoksesta, josta vastuu on tekijällä.
Turvakoti mahdollisti minulle sen, että sain aikaa koota ajatuksiani ja pohtia, miten jatkan tilanteestani eteenpäin. Sain tietoa väkivallasta ja siitä, miten se vaikuttaa minuun ja läheisiini. Arki ei katkea turvakodille vaan normaaliin palataan niin pian kuin mahdollista.
Turvallisesti eroon väkivallasta
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.