Väkivaltaiset aiheet ovat yleistyneet suomalaisten iltapäivälehtien lööpeissä etenkin 2000-luvulla, kertoo tuore tutkimus. Väkivaltaotsikoiden määrä on kasvanut ja esitystapa käynyt yhä voimakkaammin tunteisiin vetoavaksi.
Viime vuoden lööpit olivat kuitenkin edellisvuotista hillitympiä väkivalta-aiheiden nostattaman julkisen keskustelun ja arvostelun jälkeen. Vuoden 2005 lööpeissä lasten ja perheiden surmat olivat epätavallisen näkyvästi esillä.
"Aivan varmasti keskustelu on vaikuttanut. Kyllähän irtonumeroina myytävän lehden täytyy miellyttää yleisöä", sanoo Hanna Syrjälä.
Syrjälän tutkimus Väkivalta lööppijulkisuudessa tarkasteli Ilta-Sanomien ja Iltalehden lööppejä vuosina 1985-2006. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen rahoittaja on Helsingin Sanomain Säätiö.
Kaksi vuoden 2005 lööppiä johti kanteluihin. Julkisen sanan neuvoston mielestä ne eivät rikkoneet hyvää journalistista tapaa, mutta Mainonnan eettinen neuvosto antoi huomautuksen.
Vuonna 2005 väkivaltaisten aiheiden osuus oli 17 prosenttia molempien iltapäivälehtien lööppiotsikoista. Vuonna 2006 niitä oli Ilta-Sanomissa 15 prosenttia ja Iltalehdessä 14 prosenttia. Lisäksi lööppeihin valittiin vähemmän erityisen järkyttäviä väkivalta-aiheita.
Keveydestä traagisuuteen
Syrjälä tutki lähes 5 000 lööppiä, jotka oli julkaistu kunkin vuosikymmenen alussa ja puolivälissä: 1985-86, 1990-91 ja niin edelleen. Lööppejä ei ole arkistoitu yhtä perusteellisesti kuin itse lehtiä, joten Iltalehden lööpit puuttuivat kolmelta vuodelta.
"Lööppien aiheet ovat viihteellistyneet. Yhteiskunta ja politiikka lähes katoavat niistä 2000-luvulle tultaessa. 2000-luvun alussa lööppien aiheet olivat keveimmillään, sen jälkeen on menty traagisempaan suuntaan", Syrjälä summaa.
Samalla kun väkivallan määrä on lisääntynyt lööpeissä, myös sen esitystapa on muuttunut. Vielä 1990-luvulla väkivaltaan syyllistyneitä luonnehdittiin lukijaan nähden ulkopuolisiksi, esimerkiksi moottoripyöräjengiläisiksi.
"2000-luvulla väkivalta tuotiin kotiin ja arkeen. Lööpeissä kerrotaan parisuhdeväkivallasta sekä isien ja äitien tekemistä lapsensurmista. Lisäksi lapsia on kytketty otsikoihin kertomalla, että lapsi näki veriteon tai oli viereisessä huoneessa", kuvailee Syrjälä.
Väkivaltaan liittyvät lööppiotsikot ovat muutenkin muuttuneet tunteenomaisemmiksi. Omaisten ja naapuruston surua tuodaan esiin enemmän kuin takavuosina.
Yksi rikos, monta uutista
Väkivalta-aiheisten lööppiotsikoiden lukumäärä lähes kaksinkertaistui 1990-luvun puolivälistä vuosiin 2005-2006. Samalla kuitenkin yhteen lööppiin ruvettiin kokoamaan entistä useampia otsikoita, joten prosenttiosuuksina laskien kasvu ei ollut yhtä rajua. Väkivaltaotsikoita oli 14 prosenttia aiheista vuosina 1995-96, vuosina 2005-2006 keskimäärin 16 prosenttia.
Yksi syy väkivalta-aiheisten lööppien lisääntymiseen oli se, että 2000-luvulla rikoksia seurattiin iltapäivälehdissä aiempaa pidempään. Yhdestä murhasta tehtiin entistä useampia seurantajuttuja.
Syrjälä ei verrannut lööppien väkivaltamääriä rikostilastoihin. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, ettei väkivalta-aiheisten juttujen määrä iltapäivälehdissä juurikaan heijastele sitä, miten väkivaltaista aikaa Suomessa tosiasiassa eletään.
Samaan viittaa se, että vuosina 1995-96 Iltalehden lööpeissä oli selvästi enemmän väkivalta-aiheita kuin Ilta-Sanomien. Vuosina 2000-2001 taas tilanne oli päinvastainen.
"Vuosina 2005-2006 lööppien aihevalinnoissa ei ollut paljonkaan eroa lehtien välillä", kertoo tutkija Hanna Syrjälä.