Lähes kolmessa neljästä Suomen myydyimmistä tietokonepeleistä on paljon väkivaltaa. Lasten peleissä väkivalta saattaa olla yhtä hallitsevaa kuin vanhempien pelaajien taistelu- ja räiskintäpeleissä. Tämä ilmenee Jyväskylän yliopistossa lauantaina tarkastettavasta väitöskirjasta.
Tutkimuksen tekijän, psykologian maisteri Tarja Salokosken mukaan edes pelien suositusikärajat eivät suojaa lapsia pelien väkivallalta. Sitä esiintyy jopa peleissä, joissa on ikärajasuositus 3+.
Väkivallan kuvauksessa on tutkimuksen mukaan eroja. Useimmiten se on raakaa ja realistisesti kuvattua sankarihahmon toimintaa. Lasten peleissä väkivalta on taas kuvattu epärealistisesti ja humoristisestikin toimintana, joka jää vaille seurauksia.
Kahdenlaisia
riskipelaajia
Salokoski haastatteli runsasta tuhatta 10-16-vuotiasta lasta ja nuorta sekä vajaata tuhatta vanhempaa. Lähes yhdeksän lasta ja nuorta kymmenestä pelasi tietokonepelejä ainakin silloin tällöin. Pelien suurkuluttajat pelasivat keskimäärin 21 tuntia viikossa.
Riskipelaamiseksi tutkija kuvaa sitä, jos lapsi suosii nimenomaan väkivaltaisia pelejä tai on pelien suurkuluttaja. Väkivaltapelien suosiminen oli yhteydessä haluun tapella ja myötäelämiskyvyn puutteeseen, pelien suurkulutus puolestaan haluun paeta arkea ja velvollisuuksia sekä purkaa paineita pelaamalla.
Riskipelaaminen oli yhteydessä heikkoa itsehallintaa ilmentävään käytökseen ja levottomuuteen. Salokosken mukaan hänen tutkimuksensa perusteella ei silti voi tehdä sellaista syy-seuraus-päätelmää, että riskipelaaminen aiheuttaisi aggressiivisuutta.
Salokoski ei lyö lyttyyn tietokonepelaamista yleensä, ei suoraan sitäkään, jos peleissä esiintyy väkivaltaa - kunhan se pysyy kohtuudessa.
"Etenkin pojilla väkivalta on ollut yksi leikin osa-alue. Esimerkiksi pyssyleikit kuuluvat tunteiden säätelyn oppimiseen. Mutta jos lapsi pyrkii hakemaan omalle ylenpalttiselle aggressiolle hyväksyntää väkivaltaisesta pelimaailmasta, silloin alkaa olla kyse riskipelaamisesta."
Lasten pelaamisen valvonnassa oli tutkimuksen mukaan suuria eroja. Kaikkiaan valvonta on vähäistä. Tutkimus kuitenkin osoitti, että jos vanhemmat tuntevat pelien sisällön, he valvovat lasten pelaamista tiukemmin.
Koska väkivalta on hallitsevaa jo pienten lasten peleissä, Salokoski katsoo, ettei pelaaminen ole ainakaan kaikilla lapsilla harmiton ajanviettotapa. Tutkimuksensa perusteella hän kyseenalaistaa nyt Suomessa käytössä olevan ikärajajärjestelmän. Pelien sisällöt olisi hänen mukaansa syytä tarkastaa Suomessa ennakkoon. Nyt näin ei ole.
Kolmannen lapsensa juuri saanut 28-vuotias tutkija nostaa kuitenkin keskeiseksi lasten vanhempien vastuun.