Perheväkivallasta vaietaan yhä liian usein. Asianosaisten pitää rohkaistua puhumaan pulmasta ja muiden rohkaistua puuttumaan siihen jo alkuvaiheessa.
Ilmi tulleen perheväkivallan määrä on tilastolukujen mukaan pysynyt Oulun läänissä ja koko maassakin viime vuosina keskimäärin likimain samalla tasolla. Alueellista muutosta Oulun läänin sisällä on kuitenkin havaittavissa. Ilmi tullut perheväkivalta on yleistynyt viime aikoina erityisesti Kajaanin kihlakunnassa. On mahdollista, että onneton kehitys heijastelee vaikeuksia, joita alueella on koettu muun muassa taloudessa. Sellaista poliisin mukaan on havaittu aina kun ihmisten mielialat kiristyvät, kun syrjäytyminen kasvaa tai elämisen ehdot muuten kiristyvät.
Niin ei tietystikään pitäisi käydä. Perheen sisällä yksikään ihminen ei saa joutua kantamaan moninkertaista taakkaa siksi, että vaikkapa perheenpää on joutunut työttömäksi tai toimeentulo on muista syistä vaikeutunut.
Perheväkivallalla on taipumus ilmaantua juuri silloin kun perheillä on yhteistä aikaa poikkeuksellisen paljon: jouluna, juhannuksena ja lomien yhteydessä. Vapaa-ajan lisääntyminen laukaissee väkivaltaa sentään erittäin harvoin. Vaikutus on välillinen. On aikaa käyttää alkoholia. Humalassa itsehillintä heikkenee. Nyrkit ja astalot alkavat heilua myös kodin seinien sisällä.
Aina uhkailu ei sentään ehdi toteutuksen asteelle. Perheisiin hälytetään entistä herkemmin virkakuntaa selvittelemään uhkaavia tilanteita. Poliisin kotihälytysten määrä on kasvanut niin Oulun läänissä kuin muuallakin maassa kiusallisen pitkin harppauksin.
Naiset ja lapset ovat kiistatta yleisimmin kärsijöitä, kun kodissa koetaan väkivaltaa. Silti viime vuosina on havaittu, että niin hyvässä kuin pahassakin sukupuolten käyttäytymiserot alkavat vähitellen kaventua. Poikkeus ei ole myöskään perheväkivalta. On muistettava sekin, että naiset voivat olla paljon miehiä osaavampia kipeästi sattuvassa kielenkäytössä. Henkiseksi väkivallaksi sellainenkin rusikoiminen täytyy laskea, vaikka se ei ilmene päällepäin näkyvinä mustelmina.
Useimmat miehet osaavat paeta hankalaksi kokemaansa tilannetta, vaikka osa suostuu kärsimään koko aikuisikänsä. Toisin on naisten laita. Enemmistö heistä suostuu kestämään miehisen sukupuolen harjoittamaa fyysistä väkivaltaa vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Suurin syy tähän lienevät taloudelliset tekijät.
Sellaisesta perinteestä pitää irrottautua. Apua on syytä hakea heti kun joku perheenjäsen alkaa käyttäytyä uhkaavasti muita kohtaan. Erityisesti lapsiin väkivalta jättää pysyvät psyykkiset jäljet, rajuissa tapauksissa myös fyysiset. Loputtoman vahva ei ole aikuisenkaan henkinen suojamuuri. Siksikään rikoksia ei pidä suosia eikä piilotella.
Juuri piilorikollisuuden yleisyyteen kiinnittää huomiota perheväkivallan määrää Oulun kihlakunnassa tutkinut rikosylikonstaapeli Antti Luoto. Hänen arvionsa mukaan vain pieni osa näistä rötöksistä tulee poliisin tietoon.
Muunkin virkakunnan, esimerkiksi lääkäreiden, terveydenhoitajien ja neuvoloiden henkilökunnan on uskallettava puhua nykyistä rohkeammin perheväkivaltaan liittyvistä havainnoistaan. Myös ongelmaperheiden läheisten on syytä ottaa omakseen sama velvollisuus. Yhteiskunta ei parane sillä, että ikäviltä asioilta ummistetaan silmät. Voi saada jotakin aikaan, jos epäkohtiin tartutaan aktiivisesti. Nopea puuttuminen on pidemmän päälle myös väkivaltaan syyllistyvän etu. Apua kaipaa paitsi perheväkivallan kohde myös sen tekijä.