Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-kuvissa on yllättävän paljon naisia. Maalaukset eivät olekaan niin herooisia kuin kuvittelisi, vaikka taiteilija eli suurella intohimolla mukana Kalevalan sankarien toimissa.
Kansanlaulajiin verrattuna Kalevalan koonnut Elias Lönnrot nosti naisia esiin. Gallen-Kallela vielä lisäsi nuoria neitoja - ja riisui heidät.
"Naispitoisuus on lisääntynyt kierros kierrokselta", toteaa folkloristiikan professori Satu Apo Helsingin yliopistosta.
"Kalevalassa saattaa vilahtaa kaiken maailman impiä, vedessä ja soutamassa Väinämöisen kanssa, mutta siellä ei kyllä tuoda esiin, että he olisivat vähäpukeisia, saati sitten alastomia."
Apo toteaa, ettei hän suinkaan paheksu Gallen-Kallelan toimia.
"Hän oli taiteilija ja häntä kiinnosti erotiikka. Gallen-Kallela oli vahvasti aistillinen ja sensualistinen. Totta kai hän hahmotti Kalevalan maailman tavallaan."
Gallen-Kallelan Väinämöisiä tutkinut Seppo Knuuttila selittää nuoret tytöt jatkoksi veden- ja metsänneitojen, Tapion tytärten, noitanaisten ja tenhotarten eroottis-mystiseen piiriin, jolla oli pysyvä asema taiteilijan mielikuvitusmaailmassa.
Kalevalainen mytologia toimi vastaavasti kuin antiikki, joka Helsingin yliopiston taidehistorian professorin Riitta Konttisen mukaan antoi taiteilijoille mahdollisuuden kuvata alastomia tai vain kevyesti verhottuja naisia, mitä puritaanisessa Pohjolassa ei muuten pidetty sopivana.
Naisasiat kehnosti
Useimmat Gallen-Kallelan maalausten aiheet liittyvät johonkin Kalevalan eeppiseen kokonaisuuteen. Taiteilija teki tietoisia vapaita poikkeamia ja korosti kuvaavansa sieluntunnelmiaan.
Maalaus Väinämöisen venematka liittyy lähinnä Kalevalan 40:nnen runon alkusäkeisiin, mutta aihe on tulkittu vapaasti.
Gallen-Kallela kirjoitti aiheestaan: "Hiljaisen riemun- ja syvän kaihosävelen yhteissoinnissa puhkeavalle keväälle olen tässä maalauksessa koettanut antaa ilmaisun... Väinämöisen mahdikas, mutta surumielinen hahmo edustaa ikuisesti palavaa, kirkastunutta ja korkeata elämisen intohimoa. Nuorten tyttöjen viaton itsetiedottomuus kuvaa kevään kumpuavaa voimaa... Hopeiset juovat tyvenen veden pinnalla karehtivat tulevien intohimojen airueina."
Kuvaa voi lukea toisinkin. Satu Apo näkee Väinämöisen vähän masentuneena. Vanha suonikas käsi roikkuu polvelta ja toinen lepää hauen leukaluusta tehdyn kanteleen päällä.
"Väinämöinen ymmärtää, että hänen edessään olevat ihanuudet ovat häneltä kiellettyjä tai jäävät saavuttamatta. Taiteilija ajatteli ehkä omaa tulevaisuuttaan tai nuorempien sankareiden tulevaisuutta."
Yleensäkin Kalevalan miehille käy naisasioissa kehnosti.
"Seppo Ilmarisen ja Pohjan neidon lyhyttä onnea lukuunottamatta Kalevalasta ei löydy lämmintä saati intohimoista molemminpuolista rakkaussuhdetta miehen ja naisen välillä. Väinämöisellekään ei intohimoisia suhteita suotu. Väinämöinen yritteli Pohjolan tytärtä ja Joukahaisen sisarta, mutta jäi aina nuolemaan näppejään ja poikamieheksi."
Äiti on tärkein
Apo on havainnut, että Kalevalan sankarit ovat isättömiä ja heidät esitetään "äidin poikina". Miessankareiden päävastustajana toimii keski-ikäinen tai vanha nainen. Myös tärkein auttaja on ikääntynyt nainen, päähenkilön äiti.
Äiti-aiheisissa kuvissa Gallen-Kallela on samoilla linjoilla kuin Lönnrot.
"Puhtaimmat paperit Kalevalan nainen saa, mikäli hän on pojan äiti. Kansanrunojen mallista poiketen Lönnrot konstruoi Pohjolan emännästä Louhesta kokonaisen sankarijoukon päävastustajan. Arkkivihollisen asetelma näkyy selvästi maalauksesta Sammon puolustus", Apo huomauttaa.
Muissa eurooppalaisissa eepoksissa ei näin näkyvää naisroistoa esiinny.
Kalevalan ensi-ilta on tänään Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä kello 19.