Viron ja Venäjän patsaskiistasta tullut vakava kansainvälinen ongelma. Erityisen huolestuttavaa on se, mitä Moskovassa Viron lähetystön luona tapahtuu.
Tallinnassa vappu meni rauhallisesti, mutta pronssisoturin siirrosta syntynyt poliittinen pulma on vasta paisumassa. Kysymys on Viron sisäpolitiikasta, mutta asialla on väistämätön kytkös maan rajojen ulkopuolelle. Tapahtumiin on sotkeutunut Virossa asuvia Venäjän kansalaisia, ja mitä tahansa maata kiinnostaa omiensa kohtalo ulkomailla.
Moskova tuntuu kuitenkin enemmän lietsovan kriisiä kuin ratkovan sitä. Keskiviikkona oltiin jo tilanteessa, jossa edes Viron lähettilään henkilökohtaista koskemattomuutta ei Moskovassa enää kyetty takaamaan ja Ruotsin lähettilään autoa mukiloitiin. Tällaista ei voi hyväksyä.
Viro on pyrkinyt Euroopan unionin ja Naton jäseneksi juuri saadakseen selkänojaa itäistä naapuriaan vastaan. Nyt niiden olisi kyettävä näyttämään, että niistä on aidosti hyötyä pienille jäsenmailleen.
Ehkä surullisinta on ollut nähdä, kuinka mahdotonta on yhä käydä todellista vuoropuhelua historiasta. Natsi-Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon aiheutti kammottavaa tuhoa. Yksin Leningradin piirityksessä kuoli 600 000--800 000 ihmistä. Toista maailmansotaa tulkitaan Venäjällä edelleen yksin tästä näkökulmasta. Mutta samaan aikaan tuossa sodassa oli muitakin todellisuuksia. Virolaisesta näkökulmasta vapauttaja olisi voinut olla vain se armeija, joka olisi antanut maalle itsenäisyyden takaisin. Sitä ei puna-armeija tehnyt, päinvastoin.
Venäläisestä tulkinnasta katsoen Viro sortaa fasismin voittajien muistoa. Virolaisesta näkökulmasta patsas Tallinnan keskustassa symboloi miehitysvaltaa, joka oli vähällä tuhota koko kansakunnan.
Kumpaakin tulkintaa voi puolustaa, mutta kun ne törmäävät, patsas on saamassa yhden merkityksen lisää. Siitä on tulossa symboli Venäjän ja lännen suhteiden romahdukselle.
Jälkiviisaasti ajatellen Viron olisi varmaan kannattanut siirtää patsas sotilashautausmaalle jo 1990-luvulla -- tai nyt olisi voitu odottaa ainakin vapun ja Voiton päivän yli. Se olisi myös voinut tehdä enemmän sitouttaakseen venäläisvähemmistöä aidosti uuden Viron osaksi, ja varsinkin nyt siihen pitäisi kiinnittää melkoisesti huomiota. Ei voi olettaa, että kysymys Viron vähemmistön asemasta noin vain hiipuisi pois.
Silti vakavinta kaikessa näyttää olevan se, mitä on tapahtunut Moskovassa.
Viron suurlähetystö Moskovassa on ollut päiväkaupalla mielenosoittajien piirittämä. Iskulauseet puhuvat "fasistisesta Virosta", mutta se on puhdasta demagogiaa. Poliisi on ollut paikalla, mutta kansallismielisen nuorison kokoontumista ei ole yritettykään hajottaa.
Viron hallituksen internetsivuja vastaan on hyökätty, ja virolaisten mukaan Venäjän valtion palvelimilta käsin. Jos näin on, asia on äärimmäisen vakava. Virosta on tullut välikappale venäläisen kansallismielisyyden lietsonnalle. Asiassa on muistumia Muhammed-pilapiirrosjupakkaan vuosi sitten: reaktioiden rajuus ei enää ole missään suhteessa siihen, mitä oikeasti on tapahtunut. Mielenosoituksia voidaan myös käyttää poliittisesti hyväksi.
Nuorisoliikkeen tempauksia Moskovassa on katsottu läpi sormien, ja nyt nuorten tunteet ovat kuumentuneet niin, että se aiheuttaa Venäjän maineelle vahinkoa. Samalla tehdään suurta hallaa Venäjän ja lännen suhteille. Viro tarvitsee nyt selkeästi tukea kaltaisiltaan, siis Euroopan demokraattisilta valtioilta. EU:n on syytä astua eturiviin.