Jos Rovaniemen hovioikeuspiiriä laajennetaan, jo etäisyyksien takia hovioikeuden pitäisi olla Oulussa. Tällöin olisi harkittava myös oikeustieteellisen koulutuksen keskittämistä Ouluun.
Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen esitti äsken, että Rovaniemen hovioikeuteen voisi liittää koko Pohjois-Suomen. Samantapaista ajattelua on harrastettu muuallakin. Eteläiset hovioikeudet tukahtuvat työn paljouteen kun taas Rovaniemellä tilanne on toinen. Laajentamalla pohjoisimman hovioikeuden maantieteellistä aluetta tasattaisiin hovioikeuksien jutturuuhkaa.
Oikarisen esitystä paljon pitemmälle menee oikeustieteen tohtori Riitta Ollila, joka toimii Lapin yliopistossa vs. yliassistenttina. Hän ehdottaa (Kaleva 14.7.) Ouluun oikeudenhoidon osaamiskeskusta, johon siirrettäisiin Rovaniemeltä sekä hovioikeus että oikeustieteellinen tiedekunta.
Ollilan esitys on Lapin ja Lapin yliopiston kannalta niin polttava, ettei sellaista voisi kukaan muu kuin Rovaniemellä toimiva edes tehdä. Mutta juuri sen takia, että ajatuksen takana on Lapin yliopistossa toimiva oikeustieteen asiantuntija, se pitää ottaa vakavasti.
Jos Rovaniemen hovioikeuspiiriin kuuluisi nykyisten alueiden lisäksi Kajaanin, Raahen, Ylivieskan ja Haapajärven käräjäoikeudet, alue laajenisi merkittävästi etelään. Tällöin voisi kysyä, missä olisi pohjoisen hovioikeuden luonteva sijaintipaikka, Rovaniemellä vai Oulussa. Kun jo nyt puolet Rovaniemen hovioikeuden suullisista käsittelyistä pidetään Oulussa, toiminnan painopiste aluelaajennuksen jälkeen siirtyisi lähes tyystin Oulun läänin alueelle.
Suulliset käsittelyt vievät nykyisin ison osan hovioikeuksien työajasta. Mikäli hovioikeus olisi aluelaajennuksen jälkeen yhä Rovaniemellä, tuomareiden ja muun henkilökunnan ajasta suuri osa kuluisi matkustamiseen Ouluun, Kajaaniin ja Raaheen.
Jos hovioikeus olisi Oulussa, valtaosa suullisista käsittelyistä olisi kotipaikkakunnalla. Oulusta myös etäisyydet keskeisille istuntopaikkakunnille Raaheen, Kajaaniin, Kemiin ja Tornioon olisivat paljon lyhyemmät kuin Rovaniemeltä. Etäisyydet Lapin pohjoisiin ja koillisiin osiin kasvaisivat, mutta juttumäärä näillä alueilla on vähäisempi. Runsas matkustus voisi jopa näkyä juttujen käsittelyssä ja tuomioiden tasossa. Pätevien henkilöiden saanti matkalaukkutuomareiden virkoihin voisi myös olla vaikeaa.
Matkustusongelma koskettaa hovioikeuden ohella myös Lapin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa. Yli puolet tiedekunnan professoreista on yhä - 23 toimintavuoden jälkeenkin - matkalaukkuprofessoreita. Vuoden 1994 jälkeen väitelleistä tiedekunnan 14 omasta kasvatista vain kolme työskentelee Lapin yliopistossa, loput Etelä-Suomessa. Tiedekunnassa on myös runsaasti matkalaukkuopiskelijoita.
Ollila visioikin koko Pohjois- ja Itä-Suomen oikeustieteellisen koulutuksen keskittämistä Ouluun. Se varmaan olisi parempi vaihtoehto kuin Joensuun ja Kuopion yliopistojen sekä Lappeenrannan korkeakoulun suunnitelma Itä-Suomen yliopistojen oikeustieteellistä koulutusohjelmasta.
Oikeustieteellinen opetus ja tutkimus sekä oikeudenhoito eivät voi toimia eristyksissä yhteiskunnan ja talouden muista toiminnoista. Oulun alue ja Oulun yliopisto tarjoaisivat virikkeellisen ympäristön oikeustieteelliselle tutkimus- ja koulutusyksikölle. Niinpä oikeustieteellisen tiedekunnan kehitysmahdollisuudet voisivat olla Oulussa paremmat kuin Rovaniemellä.
Jos Rovaniemen hovioikeuden painopiste siirtyy Oulun läänin alueelle, hovioikeuden siirto Ouluun edellyttää myös oikeustieteellisen tiedekunnan uudelleenarviointia. Hovioikeus ja oikeustieteellinen tiedekunta tekisivät Oulusta Pohjois-Suomen oikeudellisen elämän keskuksen. Se ei estäisi joidenkin toimintojen säilyttämistä Rovaniemellä ja voisi parantaa toimintaedellytyksiä siellä.
Ollilan esitysten tiellä on monia esteitä. Aluepoliittiset ja poliittiset paineet eivät suosi keskittämistä. Päin vastoin Rovaniemi pitää varmasti kynsin hampain kiinni niin hovioikeudesta kuin oikeustieteellisestä opetuksesta. Luontevaa kehitystä ei silti voida iänkaiken jarruttaa. Pohjoisen yliopistojen on tehtävä yhteistyötä aivan toisella tapaa kuin nyt. Aikaa myöten yliopistotkin voivat joutua harkitsemaan yhdistymistä, jolloin säästetään hallintokuluissa ja annetaan opiskelijoille nykyistä enemmän vaihtoehtoja.