Kun läheinen sairastuu vakavasti, yleensä koko perhe ja lähipiiri järkyttyvät. Oululaisen Emilia Tervosen, 25, äidiltä löydettiin munasarjasyöpä tammikuussa.
"Ihminen ei pysty tajuamaan täysin, mitä on tapahtunut. Kun sain tietää, olin ensimmäisen illan kauhuissani. Seuraavana päivänä tuli pahaa unta -olo."
Tervonen alkoi työstää pala palalta äidin sairastumisen aiheuttamaa shokkia. Välillä tuli romahduksia, mutta hän ymmärsi, että tilanne on nyt tämä.
"Voivottelu ei muuta asioita. Välillä pitää tietenkin saada kirota maailman epäreiluutta. Eteenpäin pääsee vaan tekemällä." Apulaisylilääkäri Sami Räsänen Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikalta kertoo, että ihmiset reagoivat monin eri tavoin läheisen sairastumiseen.
"Yleensä alussa on shokkivaihe, jos sairastuminen tapahtuu äkillisesti. Usein prosessi riippuu sairaudesta: millä tavalla alkaa, tuleeko yhtäkkiä, minkä verran ehtii prosessoimaan. Shokkivaiheessa tilanne tuntuu hyvin epätodelliselta."
Sairastuneen lähimmäinen voi oireilla raskaan tilanteen myötä. Moni psyykkisesti vakavasti sairaiden omaisista käy läpi masennus- ja uupumisvaiheen myös itse.
"On keskeistä, että saa jakaa ajatuksiaan. Tällaisessa tilanteessa voi aktivoitua vanhojakin asioita, jotka voivat nousta pintaan. Ei saa jäädä yksin", Räsänen sanoo.
Tervonen kertoi äidin sairastumisesta aluksi vain avopuolisolleen ja parille ystävälle. Hän joutui miettimään, kertoako avoimesti vai salata.
"Uskon, että koko perheelle oli apua siitä, että saimme ystäviltä ja tuttavilta rohkaisua ja ettemme jääneet asian kanssa yksin. Vanhempien lähipiiristä löytyi yllättävän paljon ihmisiä, joilla oli kokemusta syövästä. Heiltä saamme vertaistukea."
Sami Räsäsen mukaan omaiselle on suuri apu, kun hän saa toisilta tukea ja läheisyyttä. Omaista voi auttaa arkipäivän askareissa. Voi esimerkiksi mennä hoitamaan lapsia siksi aikaa, että tämä pääsee asioille ja saa levähtää hetken.
Sairastuneen lapsille asia tulee kertoa totuudenmukaisesti. Räsänen sanoo, että vanhemman sairastuminen voi saada lapset pelkäämään esimerkiksi yksinjäämistä tai lapsi tuntee syyllisyyttä ja miettii, johtuuko tämä minusta. Oysissa annetaan vanhemmille neuvoja puhua sairaudesta kotona. Lapsen olo helpottuu, kun hän tietää, ettei sairaus ole hänen syytään.
"Kun saa hyvät naurut toiselta, niin se on aika hyvä apu. Ei minua tarvitse käsitellä kuin kukkaa kämmenellä", Tervonen hymyilee.
Hän iloitsee siitä, ettei kenenkään käytös häntä kohtaan ole muuttunut mitenkään äidin sairastumisen myötä. "Toki sitä kaipaan, että kun haluan jutella ja itkeä, löytyy ihminen päätä taputtelemaan. Mutta se on kauheaa, jos ihmiset rupeavat varomaan sanomisiaan, huokailemaan ja taputtelemaan olkapäälle. Silloin minä alan itkeä."
Tervosen perhettä äidin sairastuminen on sitonut entistä enemmän yhteen. Vastuuta on jouduttu jakamaan uudelleen, sillä syöpähoidot vievät veronsa. Emilian pikkuveljellä on vaikea CP-vamma, eikä äiti pysty hoitamaan häntä kuten ennen. Emilia vierailee aiempaa useammin kotona antaen isälleen vapaa-aikaa.
"Haluan olla enemmän läsnä. Olen aikaisemminkin joutunut ottamaan enemmän vastuuta pikkuveljen takia. Sen vuoksi muutos ei tunnu niin valtavalta."
Tieto sairaudesta auttaa kohtaamaan todellisen tilanteen ja välttymään turhilta peloilta. Sami Räsänen kertoo, että jo sana syöpä tarkoittaa monelle pahinta mahdollista vaihtoehtoa, vaikka kyseessä voi olla täysin hoidettava sairaus.
Tervosen perheeseen syöpä on hiljalleen hivuttautunut lähemmäs, sillä heidän suvussa on moni sairastunut siihen. Koska geeneistä löytyy riskitekijä, Emilia Tervonen katsoo nykyisin hieman tarkemmin, mitä suuhunsa panee. "Tietty oman kehon arvostaminen on lisääntynyt."
Yleensä ihminen pärjää tukiverkostonsa ja selviytymiskonstien avulla. Itsestä ja omasta kunnosta täytyy muistaa pitää huolta. Jos unohtaa oman elämänsä, voi alkaa tuntea kaunaa potilasta kohtaan. Jos omat voimat eivät riitä, on rohkeasti pyydettävä apua joko läheiseltä tai ammattilaiselta.
"Serkkuni äiti kuoli syöpään. Hän sanoi, ettei tarvitse olla liian vahva, ettei minun tarvitse koko maailman painoa kannatella itse. Se kannattaa muistaa", Tervonen sanoo.