Vajaakuntoisten työttömien joukossa on Oulussa yli kaksi kertaa enemmän mielenterveyspotilaita kuin pitkäaikaistyöttömissä yleensä. Työvoiman palvelukeskukseen ohjattiin Oulussa viime vuonna noin 300 vajaakuntoiseksi luokiteltua työnhakijaa, joista 46 prosentilla oli vaikeita mielenterveyshäiriöitä.
Koko Oulun seudun työvoimatoimistossa oli samana vuonna lähes 2 200 vajaakuntoista työnhakijaa. Heistä vain 18 prosenttia oli mielenterveyspotilaita. Yli 80 prosentilla vajaakuntoisuuden syy oli esimerkiksi tukielinsairaus, sydän- ja verisuonitauti tai jokin muu yleinen kansantauti.
"Mielenterveys- ja päihdesairauksista kärsivien pitkäaikaistyöttömien tilanne on Oulussa vaikea. Heitä uhkaa syrjäytyminen, sillä hoitojono ei vedä. Oulun mielenterveyskeskuksessa on ammattitaitoista ja osaavaa väkeä ja palvelu on korkeatasoista, mutta työntekijöitä ja hoitoresursseja on aivan liian vähän", sanoo Oulun työvoimatoimiston asiantuntijalääkäri Raija Kerätär.
"Vastaanotolleni ohjatuista asiakkaista puolet on sellaisia, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti hoitoa eivätkä työkyvyn arviointia", Kerätär arvioi.
Sosiaaliset pelot
johtavat eristäytymiseen
Raija Kerätär on erityisen huolissaan työvoiman palvelukeskukseen ohjatuista vajaakuntoisista nuorista, joista monet kärsivät vaikeasta masennuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisista peloista.
"Ne voivat invalidisoida ja lukita ihmisen neljän seinän sisälle. Surkeimpia kohtaloita ovat tilanteet, joissa ihminen pelkää toisten kohtaamista niin paljon, ettei uskalla käydä pankkiautomaatilla kuin yöllä ja kaupassakin vasta kun jääkaappi on tyhjä. Näitä ihmisiä on Oulussa paljon, mutta hoidon järjestäminen heille on kiven alla", Raija Kerätär sanoo.
Syrjäytymisen kehitys näkyy palvelukeskukseen ohjattujen pitkäaikaistyöttömien sairauskertomuksista.
"Haemme niitä niin kaukaa kuin mahdollista ja kaikista paikoista, joissa ihminen tietää olleensa hoidossa. Kun oireita ja käyntejä mielenterveysyksiköissä katsotaan jälkikäteen esimerkiksi kymmenen vuoden ajalta, hahmottuu selvästi, mitä kaikkea olisi voitu tehdä syrjäytymisen estämiseksi."
Omat voimat eivät usein riitä avun hakemiseen
Monet ovat yrittäneet hakea apua ongelmiinsa, mutta hoitoresurssien niukkuuden vuoksi aktiivista hoito-otetta ei ole syntynyt.
"Näille ihmisille on täysin tyhjää sanoa, että varatkaa aika sitten kun tarvitsette. Heihin pitäisi olla aktiivinen hoito-ote, sillä sairauden oireisiin liittyy jaksamattomuus ja kyvyttömyys olla itse aktiivinen. Sosiaaliset pelot ja masennus johtavat siihen, etteivät he itse ole vastaanottoaikojen perään huutamassa."
Oulun terveyskeskuksesta on useita kertoja ohjattu mielenterveyspotilaita työvoimatoimistoon psykiatriseen hoitoon, kun heitä ei ole saatu kaupungin mielenterveyskeskukseen. "Minusta tämä on kaiken huippu, täysin käsittämätön ajatus", Kerätär toteaa.
"En tietenkään pysty olemaan hoitavana lääkärinä kenellekään. Työvoimahallinto ostaa minulta työkyvyn arviointia", viisi vuotta Oulun työvoimapiirissä työskennellyt asiantuntijalääkäri kertoo.
"Tukka nousi pystyyn kun näin, että kaupunki aikoo vähentää mielenterveyspalveluja entisestään. Tästä seuraa, että yhä useampi ohjautuu syrjäytymisen polulle, ja kun se jatkuu vuosikausia, ihmistä on hyvin vaikea tai mahdoton auttaa."
Kerättärellä on vastaanottoja myös Oulun ympäristökunnissa. Niissä on helpompi saada mielenterveyspotilaille hoitoa, koska kunnat käyttävät Oysin psykiatrian klinikan palveluja.
Oulun kaupunki hoitaa heidät itse. Jos Kerätär yrittää lähettää oululaisen potilaan psykiatrian klinikkaan, lähete palaa terveyskeskukseen ja voidaan lähettää edelleen mielenterveyskeskukseen, johon ei resurssipulan vuoksi voida ottaa uusia potilaita.