Pappien vaitiolovelvollisuutta tutkinut Johannes Alaranta esittää väitöstutkimuksessaan, että papeilla pitäisi olla samanlainen ilmoittamisvelvollisuus lapsiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta kuin lääkäreillä.
Hän esittää, että kirkkolakia pitäisi muuttaa siten, että papin on ryhdyttävä toimiin joka kerta, kun hän havaitsee lapsen edun olevan vaarassa.
”Kirkkolakiin tehtävä muutos tarkoittaisi sitä, että papit ja lääkärit olisivat samalla viivalla. Lääkäreillähän on ilmoittamisvelvollisuus joka kerta, kun he huomaavat lasten kaltoinkohtelua. Lakimuutoksen jälkeen sama ilmoittamisvelvollisuus koskisi myös pappeja”, Alaranta sanoo.
Käytännössä lakimuutos tarkoittaisi sitä, että kuullessaan lapsen kaltoinkohtelusta, papin pitäisi tehdä lastensuojelulain mukainen lastensuojeluilmoitus.
Ehdotustaan Alaranta perustelee sillä, että evankelisluterilaisen kirkon rippisalaisuus on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien ja YK:n lasten oikeuksien kanssa.
Alarannan väitöstutkimus ”Taakkojen kantaja vai ilmiantaja” tarkistetaan lauantaina Itä-Suomen yliopistossa. Väitöstutkimuksessaan Alarannan mukaan rippisalaisuutta koskevaan kirkkolain kohtaan tulisi kirjata myös poikkeus, joka sallisi ripissä tai sielunhoidollisessa keskustelussa kuultujen raskaiden asioiden käsittelyn työnohjaustilanteissa.
”Rippisalaisuutta koskevaan lakiin tulisi kirjata poikkeus, joka sallisi rippitilanteessa kuultujen asioiden käsittelyn työnohjaustilanteissa. Varsinkin erityisviroissa olevat papit kuulevat raskaita asioita, joista olisi hyvä puhua työnohjaajan kanssa”, Alaranta sanoo.
Alarannan mielestä hänen ehdottamat lakimuutokset eivät murra nykyistä ehdottoman tiukkaa rippisalaisuutta.
