Venäläisen lehdistön kirjoittelu voi tukea hallintoa, mutta myös vastustaa sitä. Silti ylimpään valtionjohtoon kohdistuvaa arvosteluja ei juuri esiinny, arvioidaan Turun yliopistossa lauantaina tarkastettavassa väitöskirjassa.
Filosofian maisteri Olli-Matti Mikkola tutki väitöskirjaansa varten yhdeksässä venäläisessä sanomalehdessä käytyä keskustelua Venäjän asevoimien kehityksestä. Mikkolan mukaan usein oletetaan kaiken tiedonvälityksen Venäjällä olevan yksipuolista.
– Tutkimukseni osoittaa, että sanomalehdistössä näin ei ole. Kritiikkiä esitetään puolin ja toisin. Sitä kohdistetaan reformin suunnitteluun, tiedotukseen ja demokraattisen päätöksenteon puutteeseen, Mikkola sanoo.
Ylimmän johdon kohdalla sanomalehdet kuitenkin vaikuttavat harjoittavan itsesensuuria. Kritiikistä voi seurata, että niiden toimintavapautta kavennetaan hallinnollisin toimenpitein, kuvaa venäjän kielen alaan kuuluva väitöstutkimus.
Mikkolan mukaan sanomalehdistössä esiintyvä kritiikki ei heijasta kokonaiskuvaa venäläisestä mediasta, sillä televisiossa kritiikkiä ei sallita.
– Lehdistön tavoitteet eivät ole pelkästään tiedonvälityksellisiä, ne kumpuavat omistajien arvomaailmojen eroista.
Asema määrää lausuntojen sisällön
Mikkola huomauttaa, että Venäjän asevoimia ja sotilaspolitiikkaa koskevassa venäläisessä uutisoinnissa on otettava huomioon eri osapuolten intressit.
– Lähteiden yksipuolinen seuraaminen tai yksittäisten uutisten ja lausuntojen nieleminen sellaisinaan johdattavat päätelmät kestämättömään suuntaan. Johtajat ottavat huomioon oman asemansa kaikissa lausunnoissaan. He pohtivat, mitä asioita ja miten kannattaa sanoa, jotta oma asema ei kansan silmissä heikentyisi.
Tähän liittyy esimerkiksi viholliskuvan luominen Yhdysvalloista ja Natosta, sillä siihen kansa on tottunut jo Neuvostoliiton aikana. Analyyttisemmin uutisoivat ne sanomalehdet, jotka eivät näe länsimaita Venäjän uhkana.
– Sanomalehdistön rooli mediakentässä on kuitenkin liian pieni, jotta hallintoon suuntautuvalla kritiikillä olisi merkitystä enemmistön mielipiteeseen. Televisiolla on eniten vaikutusta, Mikkola summaa.