Poronhoitolaki ja valtion määrittelemä paliskuntajärjestelmä estävät poronomistajia kehittämästä omaa elinkeinoaan. Hallintotieteiden maisteri Maija-Liisa Eskelisen väitöstutkimuksen mukaan poroelinkeinon keskeisiä ongelmia ovat suuriin porolukuihin kannustava järjestelmä ja vähän poroja omistavan poromiehen huono asema paliskuntien päätöksenteossa.
Eskelisen mielestä poronhoitolaissa määritelty työnjako on pielessä.
- Paliskuntaverkostossa poromiehet eivät voi vaikuttaa poronlihan hintaan, toimitustapaan tai asiakkaiden valintaan. Tuloksena on ostoliikkeeltä saatava matala hinta, Eskelinen sanoo.
Porotalouden yleisesti puhuttuja ongelmia ovat muun muassa laidunmaiden puute, lihasta saadun hinnan mataluus sekä poronhoitotyön kustannusten nousu polttoaineiden, mönkijöiden ja moottorikelkkojen myötä.
Eskelisen mukaan ongelmien takana on valtio, joka on työntynyt liian vahvasti porotalouteen. Valtion tapa ohjata porotaloutta paliskuntain yhdistyksen kautta on hänen mielestään huono.
- Porotalousyrittäjät eivät vedä paliskuntain yhdistystä tai määrittele sen tehtäviä, Eskelinen sanoo.