Viime vuosina Suomessa vaelluskalakantojen hoidossa päätavoitteeksi on nostettu kalakantojen luonnonkierron palauttaminen. Tämän tavoitteen saavuttaminen rakennetuissa joissa kestää vuosikymmeniä, selviää Oulun yliopistossa tarkastetussa tuoreessa väitöskirjassa.
Lohikantojen palauttamishankkeiden näkyvin toimenpide on usein jokeen palaavia kutukaloja varten rakennettu kalatie. Tutkimuksen mukaan huomiota täytyy kuitenkin kiinnittää myös muihin keinoihin.
Riina Huuskon väitöskirjassa todetaan, että istutukset ovat jatkossakin keskeinen menetelmä hävinneiden ja heikentyneiden kalakantojen palauttamiseen.
Tutkimus osoitti, että laitoskasvatuksen olosuhteilla on vaikutusta vaelluspoikasten eli smolttien käyttäytymiseen joessa. Kasvatusolosuhteiden muutoksilla voidaan tuottaa sellaisia lohen vaelluspoikasistukkaita, jotka ovat ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään lähempänä luonnossa kasvaneita vaelluspoikasia kuin nykyisillä kasvatusmenetelmillä tuotetut poikaset.
Tutkimuksessa selvisi myös, että smoltit selviytyvät paremmin, jos istutukset tehdään villien vaelluspoikasten vaellusajankohdan mukaisissa olosuhteissa.
Jokiin rakennetut voimalaitokset hidastavat vaelluskalapoikasten vaellusta alavirtaan. Poikaset voivat vahingoittua, kun ne uivat turbiinien läpi. Pahimmassa tapauksessa ne voivat estää vaelluksen kokonaan. Väitöstutkimuksessa todetaan, että alavirtaan liikkuville vaelluskalapoikasille pitäisi rakentaa toimivat vaellusreitit tai turvata muuten niiden pääsy myös alavirtaan.