Yleisimmän nilkkamurtumatyypin hoitoajan voi turvallisesti puolittaa perinteisestä kuuden viikon kipsihoidosta kolmeen viikkoon. Kipsihoidon sijaan hoito voidaan toteuttaa myös kevyemmällä irrotettavalla nilkkatuella.
Lääketieteen lisensiaatti Tero Kortekankaan väitöstutkimuksessa havaittiin, että rutiininomaiset röntgenkuvakontrollit ovat tarpeettomia vakaan nilkkamurtuman paranemisen seurannassa.
Yleisin nilkkamurtumatyyppi - vakaa ulkokehräsluun murtuma - on perinteisesti hoidettu kuuden viikon kipsihoidolla ja hoitoa on seurattu kontrolliröntgenkuvin yhden, kahden ja kuuden viikon kohdalla vammasta.
Nilkkamurtuma on toiseksi yleisin leikkaushoitoa vaativa murtuma lonkkamurtuman jälkeen. Se yleistyy edelleen väestön ikääntyessä. Hieman yli puolet nilkkamurtumista voidaan hoitaa ilman leikkausta. Nilkkamurtumapotilaan hoidon optimoinnilla voidaan saada merkittäviä kustannussäästöjä ja tarpeettomia röntgenkontrolleja vähentämällä vähennetään potilaaseen kohdistuvaa säteilyaltistusta.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin yleisimmän nilkkamurtumatyypin ei-leikkauksellista hoitoa ja nilkkamurtumiin liittyvän yleisen nivelsidevamman merkitystä sekä hoitoa kolmessa satunnaistetussa ja vertailevassa tutkimuksessa sekä yhdessä tapaus-verrokki-tutkimuksessa.
Väitöstutkimuksen tulosten mukaan yleisimpään leikkaushoitoa vaativaan nilkkamurtumatyyppiin liittyvä nivelsidevamma ei vaikuta potilaan ennusteeseen eikä vamman korjaaminen komplikaatioalttiilla ruuvikiinnityksellä paranna hoitotulosta, kun sitä vertaa kiinnittämättä jättämiseen.
Tero Kortekangas väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 3. marraskuuta.