Nuorten miesten kaahailu ei ole pelkästään yhden ihmisen yksinäinen harrastus, vaan sen taustalla on usein vahva yhteisöllinen kulttuuri. Tätä mieltä on sosiologi Heli Vaaranen, joka on tuoreessa väitöstutkimuksessaan tutkinut sitä, miksi nuori kaahailee ja mikä kaahailussa vetoaa.
Ryhmien sisällä Vaaranen havaitsi kahdenlaista dynamiikkaa. Ensimmäisen mukaan jokainen ryhmäläinen tuo siihen omia taitojaan tai suhteitaan, verkostojaan ja osaamistaan.
Toinen dynamiikka on kilpailu siitä, kuka ryhmäläisistä on kovin, nopein ja taitavin. Meneillään on kuin jatkuva taistelu ryhmän johtajan paikasta.
Vaarasen tutkimat nuoret edustivat poikakulttuuria, johon kuului muun muassa autossa juomista, juhlimista, kaahaamista ja eräänlaista rappioromantiikkaa. Rappioromantiikalla hän tarkoittaa humalajuomisen mukanaan tuomaa uudenlaista ajattelutapaa. Se on olemisen malli, jossa autoilevan ryhmän moraalin romahtaminen on ansiokasta, mutta suoraselkäisyys ja vastuullisuus vastenmielistä.
Heli Vaarasen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin tänään Helsingin yliopistossa.