Lasta ei välttämättä kuulla lainkaan, kun erotilanteessa sovitaan huollosta ja tapaamisista. Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että sosiaalitoimessa lapsen näkökulma usein unohtuu.
- Sopimuksia pidetään ongelmattomana vaihtoehtona, mutta jälkeenpäin osapuolet saattavat riitauttaa niitä. Silloin erimielisyyksiä puidaan oikeudessa, sanoo väitöstyön tekijä, oikeustieteen kandidaatti Sanna Koulu.
Suomessa tehdään vuosittain noin 40 000 sopimusta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Yleensä niistä sovitaan kunnan sosiaalitoimessa lastenvalvojan luona.
Oulun kaupungin sosiaalijohtajan Arja Heikkisen mukaan esimerkiksi Oulussa pientäkin lasta pyritään aina kuulemaan. Hänen mukaansa prosessit ovat kuitenkin pitkiä, sillä riitaiset erot ovat lisääntyneet.
Koulu näkee useita epäkohtia nykykäytännössä. Esimerkiksi määrittelyä lapsen edusta tulisi hänen mukaansa selkiyttää. Sopimustilanteissa ei välttämättä tuoda selkeästi esille, mistä asioista oikeasti sovitaan.
- Käsitys lapsen edusta voi sisältää joko tosi isoja lasta koskevia asioita tai ihan pieniä arjen käytäntöjä. Joku voi sanoa, että lapsen etu on se, ettei hän syö roskaruokaa. Toinen taas katsoo, että lapsen etu on rakastava suhde vanhempaan.
Heikkinen myöntää, että lapsen etua koskevat sopimukset ovat erilaisia. Niissä nousevat monesti esille arjen konkreettiset asiat, joista vanhemmilla on usein erimielisyyksiä.