Työttömyys on kovempi kolaus sellaiselle, joka elää työssäkäyvien keskellä. Avioliitosta eroaminen on vaikeampaa siellä, missä eronneita on vähän. Äänestämään mennään varmemmin, jos naapurikin menee.
- Alueet vaikuttavat huono-osaisuusriskeihin yksilöiden omista ominaisuuksista riippumatta, ja alue-erojen taustalla on joitakin väestörakenteeseen liittymättömiä alueellisia tekijöitä, sanoo valtiotieteen maisteri Jenni Blomgren, jonka väitös tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina.
Alueilla, joilla asuu vähemmän koulutettuja, on myös suurempi työttömyysaste; tämä tiedetään vanhastaan. Mutta kun väestörakenteeseen liittyvät tekijät on huomioitu, jää vielä huono-osaisuudesta kertovia alueellisia eroja, jotka johtuvat jostain muusta.
- Yksi alueellinen ero, joka vaikuttaa, on esimerkiksi perherakenteen kiinteys. Voi ajatella, että mitä enemmän on eronneita tai yksinhuoltajia, niin sitä modernimpi ja vähemmän tukeva se yhteisön ilmapiiri on. Kun perhenormit on vahvempia, sitä isompi paine perheen koossapysymiseen on, Blomgren tiivistää.
Heimoeroista
selitykseksi?
Yksi tutkimuksen tuloksista oli, että yksilön huono-osaisuuden riski on sitä suurempi, mitä pienempi työttömyysaste alueella on.
- Voi ajatella, että jos on itse työtön ja asuu pienemmän työttömyysasteen alueella, niin työttömyys on leimaavampaa ihmiselle ja siitä koituu suurempi psykologinen stressi. Suuren työttömyysasteen alueella taas on normaalimpaa olla työtön. Tämä on yksi mahdollinen selitys ilmiölle, Blomgren sanoo.
Blomgren käytti tutkimuksessaan huono-osaisuuden mittareina pitkäaikaistyöttömyyttä, perheettömyyttä, parisuhteesta eroamista, pienituloisuutta, omistusasunnosta luopumista ja kuolleisuutta.
Missä määrin alueellisissa eroissa on kysymys heimoeroista?
- En tämän perusteella lähtisi sanomaan niistä mitään, Blomgren sanoo.
Hän kuitenkin myöntää, ettei kaikille alueellisille eroille löydy selityksiä. Selittäjinä voivat olla muut kulttuuriset tekijät, kuten esimerkiksi uskonnollisuus - tai erot kansanluonteessa.
