Matti Vanhasen puoluevalinnat menivät täysin odotusten mukaisesti. Keskiviikon varsinainen yllätys olikin se innottomuus, jolla Vanhanen lähti muodostamaan uutta porvarihallitusta.
Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman ja salkkujaon pitäisi selvitä jo ensi viikolla, ja väliin mahtuvat pääsiäispyhät. Aikataulu vaikuttaa kireältä, koska hallitustunnustelija valitsi vasta keskiviikkona puolueet hallitusneuvotteluihin Todellisuudessa hallituspeliä pelataan kuitenkin aivan muualla kuin julkisuudessa näkyvinä virallisina tekoina.
Tämä tosiasia tuli konkreettisesti esiin, kun Vanhanen kelpuutti hallitusneuvotteluihin keskustan lisäksi kokoomuksen, vihreät ja RKP:n. Valinta oli luonteva ja poliittisesti täysin puhdasoppinen. Hallitukseen ovat menossa vaalien voittajapuolueet. Keskustankin voi laskea sellaiseksi edustajapaikkojen menetyksestä huolimatta. Se kun säilyi maan suurimpana puolueena.
Tiedotusvälineet ovat rummuttaneet tietoa tekeillä olevasta neljän puolueen porvarihallituksesta jo parin viikon ajan, mutta Vanhanen vahvisti sen virallisesti vasta keskiviikkona. Vaikeneva pääministeri ehti jo näyttää hetken siltä, että hän oli Helsingin poliittisissa piireissä ainoa, joka ei muka tiennyt, millainen hallitus maahan oli tulossa.
Vanhanen piti vihreitä loppuun asti muodollisessa jännityksessä. Vihreiden johto suhtautui kuitenkin tilanteeseen levollisesti. Se näki, että Vanhanen tarvitsee vihreät kakkoshallituksensa ekomerkiksi ja inhimillistämään sen sosiaalista ilmettä.
Vihreillä on myös aitoa poliittista merkitystä. Heidän mukaantulonsa laventaa hallituksen pohjan eduskunnassa 126:een kansanedustajaan. Sen turvin pääministeri voi tuntea olonsa turvalliseksi.
Hallituksen luottamusta ei horjuteta pienillä kiistelyillä. Vaikka vihreät lähtisivät hallituksesta esimerkiksi ydin- ja vesivoimaratkaisujen takia, hallitukselle jää yhä riittävä enemmistö.
Vanhasen suusta ei ole kuultu vaalien jälkeen juuri mitään myönteistä lausuntoa porvarihallituksesta. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että hän oli valmistautunut jatkamaan hyvin sujunutta hallitusyhteistyötä SDP:n kanssa.
Vanhasen esittämät perustelut valinnoilleen vahvistivat käsitystä siitä, että vihreillä vahvistettu porvarihallitus ei ole hänen mielivaihtoehtonsa. Vanhanen korosti vaalituloksen merkitystä eli katsoi siis tehneensä demokraattisen velvollisuutensa.
Tulevasta pääministeristä ei välittynyt minkäänlaista intoa tai positiivista energiaa, vaikka hän oli juuri tehnyt merkittävän hallituspohjavalinnan ja oli aloittamassa uutta lukua poliittisessa elämässä. "Olo on vähän kuin työpaikkaa vaihtaisi. Vanhoista työtovereista on hieman haikea erota", hän totesi lakonisesti.
Vanhanen näyttää tekevän surutyötä samalla, kun hän valmistautuu johtamaan hallitusta, jollaista hän ei tavoitellut eikä toivonut. Vanhanen tietää, että porvarihallitukseen liittyy Suomessa pahaenteinen kaiku, jota tulevat hallituspuolueet yrittävät lieventää puhumalla sinivihreästä hallituspohjasta.
Kontrasti Jyrki Kataiseen oli suuri. Kokoomusjohtaja hehkutti ratkaisun historiallista merkitystä toteamalla, että ensi kerran sitten 1960-luvun rakennetaan normaalissa tilanteessa porvarihallitusta puhtaasti vaalituloksen ja ohjelmallisten tavoitteiden pohjalta. Tunnelmaeroihin ei kuitenkaan kannata kiinnittää liikaa huomiota. Ne unohtuvat, kun hallitustyö alkaa.