Neljä vuosikymmentä sitten koettiin Suomen ulkopolitiikan huippuhetki, kun Etyk-maiden päämiehet allekirjoittivat Finlandia-talossa historiaa muuttaneen päätösasiakirjan. Kun tuota hetkeä juhlistetaan samassa talossa lähipäivinä, juhlallisuus on kaukana, tunnelma vaisu ja arvovieraat vähissä.
Vajaat 300 parlamentaarikkoa Ety-maista saapuu kokoukseen, jonka teema on osuvasti ”Helsingin henkeä muistellen”.
Lässähtänyt juhlatunnelma ei ole kuitenkaan Suomen vika, vaikka vikaa yritetäänkin uutterasti panna Suomen valtiojohdon piikkiin. Päätös on seuraus, ei syy.
Ety-prosessi ei voi elää omaa elämäänsä, vaan hyinen kansainvälinen ilmapiiri vaikuttaa siihenkin. Kylmyyteen suurin syypää on Venäjä, joka Ety-periaatteiden vastaisesti miehitti Krimin sekä tukee ja käy sotaa Itä-Ukrainassa.
Venäjän osallistumisesta noussut diplomaattinen kahakka liittyy Ukrainan kriisin takia käyttöön otettuihin EU-pakotteisiin. Pakotelistalla on muun muassa duuman puhemies, Venäjän hierarkian kolmonen Sergei Naryshkin.
Suomi kysyi muilta EU-mailta, miten ne suhtautuvat siihen, noudatetaanko pakotteita Helsingin kokoukseen vai ei. Koska vastaukset jakautuivat, Suomella ei ollut vaihtoehtoa.
Suomen ulkopoliittinen johto tekikin vastausten nojalla itse päätöksen kieltolistalla olevien maahanpääsyn estämisestä ja kantaa siitä vastuun.
On hyvä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli torstaina julkisuuteen perustelemaan päätöstä. Päätös sai näin lisää poliittista painoarvoa. Ulkopoliittinen erimielisyys on viimeinen asia, jota vaikeiden sisäpoliittisten päätösten edessä oleva Suomi kaipaa.
Venäjä arvosteli Suomen päätöstä kovasanaisesti. Syytökset Washingtonin ja Brysselin painostukseen alistumisesta ja ”pöyristyttävästä” päätöksestä on syytä jättää omaan arvoonsa.
Venäjän kommentit olivat tiukkuudestaan huolimatta odotettuja. Se on koventanut politiikkaansa muutenkin. Suomi ei voi olla tässäkään suhteessa poikkeus. Olisi vielä huolestuttavampaa, jos olisi toisin.
Sen sijaan kotimaisen opposition esittämä arvostelu on yllättävää. Kun demarit olivat hallituksessa, he ajoivat kutakuinkin samanlaista Venäjä-politiikkaa. Kun puolue on oppositiossa, kellossa on toinen klangi. Moitteisiin yhtyi yllättäen
myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.).
Venäjä testasi Suomea tarjottelemalla kokoukseen pakotelistalla olevaa. Siihen suostuminen olisi tuottanut Suomelle enemmän hallaa kuin suostumatta jättäminen. Politiikan jatkuvuuden kannalta oli hyvä, että Suomen pakotelinja piti uudenkin hallituksen aikana.
Mikään ei sitä paitsi estä Venäjää lähettämästä Helsinkiin muita kuin pakotelistalla olevia. Tämä ei olekaan mahdotonta ja olisi suorastaan toivottavaa. Ety-prosessi on niitä harvoja henkireikiä, joiden kautta kansainvälisiä kontakteja pidetään yllä edes jotenkuten.
Pääkirjoitus