Vainoaminen on ollut Suomessa erillisesti rangaistava rikos vuoden alusta.
Oulun poliisi ei ole kirjannut vielä yhtään vainoamistapausta. STT:n mukaan koko maassa rikosilmoituksia on tehty tammikuun alusta lähtien 50.
Rangaistus vainoamisesta on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Entisen miehensä vainon kohteeksi joutunut turkulainen Mia Oksala pitää lakia edistysaskeleena vainoamisilmiön tunnistamisen kannalta.
Oksalan mukaan uhrien keskuudessa elää kuitenkin pelko siitä, että vainoamisesta annetut tuomiot jäävät sakkojen tasolle.
”Uhrit eivät helpolla lähde nostamaan syytettä, jos uhkana on se, että piinaaja saa vain sakkoja. Oikeusprosessiin lähteminen on raskasta ja vainon toteennäyttäminen vaikeaa”, sanoo vertaistukiryhmiä vetävä Oksala.
Riskin tunnistaa myös rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
”Täytyy toivoa, että niin ei käy. Tuomioistuimet pitää saada vakuuttuneiksi vainoamisen seurausten vakavuudesta. ”
Laki huomioi digitaalisen vainon
Tolvanen pitää riskinä myös sitä, että pykälään niputetaan muitakin vakavia rikoksia, joista pitäisi tuomita erikseen. Tällainen ovat esimerkiksi pahoinpitely ja laiton uhkaus.
Kriminalisoinnista eduskunnassa lakialoitteen tehnyt Pauliina Viitamies (sdp.) sanoo, että laki säädettiin juuri sen vuoksi, että vainoamisen tarkastelu erillisinä rikkeinä on ollut tehotonta.
Uusi laki mahdollistaa tuomitsemisen vainon muodoista, joita ei ole aiemmin voitu laskea vaikkapa kotirauhan tai lähestymiskiellon rikkomisen piiriin.
Esimerkiksi vainoaja on saattanut toistuvasti seurata uhria ja liikkua tämän kodin ja työpaikan läheisyydessä, ilman että siihen on voitu puuttua.
Lain nojalla tuomittavaksi tuli myös digitaalinen vainoaminen, joka on asiantuntijoiden mukaan kasvava ilmiö.
Vainoamisen kriminalisointia käsiteltiin tänään parisuhdevainoamista torjuvan Varjo-hankkeen seminaarissa Oulussa.
Tilaisuudessa julkaistiin myös uusi digitaalisen vainon torjumista käsittelevän opas. Opas löytyy varjohankkeen sivuilta.