Oulu Kärpät on pelireissulla Ruotsissa, mutta joukkueelle varatulle aamupäiväjäälle on käyttöä. Valmentajaa ei näy missään, mutta Janne Niinimaa ottaa yli 600 NHL-ottelun kokemuksella puikot haltuunsa.
"Nyt tehdään näin..." Niinimaa osoittelee mailallaan ja muut, kuten esimerkiksi Jussi Jokinen (Tampa Bay), Pekka Rinne (Nashville), Janne Pesonen (Pittsburgh) ja Joni Pitkänen (Carolina) kuuntelevat.
Pitkäselläkin, 24, on takana neljä kautta NHL:ää, mutta Niinimaahan, 32, verrattuna hän on vielä taalajäiden keltanokka.
"Joo, Janne piti treenit. Hyvät treenit piti", Pitkänen hymyilee jääsession jälkeen.
Niinimaan ensi kauden osoite on vielä kysymysmerkki, mutta Pitkäsen uran suuntaviivat kirkastuivat heinäkuun alussa, kun tämä allekirjoitti Carolina Hurricanesin kanssa kolmevuotisen, arvoltaan 12 miljoonan dollarin (8,15 milj. euroa) sopimuksen.
Hän on nyt kaikkien aikojen parhaiten palkattu kärppäkasvatti NHL:ssä.
"Ei rahaa tule mietittyä, vaan se ikään kuin on siellä taustalla tai eräällä tavalla sivuasia. Pelin takia tätä lajia pelataan", Pitkänen muistuttaa.
Jääharjoituksessa Pitkänen käytti vielä Edmontonin sukkia, toppahousuja ja kypärää, mutta nekin ovat kohta menneisyyttä.
"Kun lähden Pohjois-Amerikkaan syyskuun 10. päivän kieppeillä, jätän ne tänne", Pitkänen katsoo tulevaisuuteen.
Kiekkohullu Edmonton
Pitkäsen NHL-ura Edmonton Oilersissa jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi.
"Aistin kauden jälkeen, että jotakin on tapahtumassa. Kun olin eräänä heinäkuisena iltana pelaamassa Nallisportissa sählyä, puhelimeen oli tullut viisi puhelua ja yksi viesti agentiltani Larry Kellyltä. Arvasin, että minut oli kaupattu. Ensimmäinen tunne oli tyytyväisyys, koska Carolinassa on hyvä joukkue ja hyvä organisaatio, ja sopimus on kolmivuotinen", Pitkänen kertaa.
Yhden kauden aikana Pitkänen kuitenkin ehti huomata, minkälainen asema jääkiekolla on karussa kanadalaisessa kaupungissa, jossa lämpötila saattoi laskea talvella -35 asteeseen.
"Jos voitimme, alettiin puhua Stanley cupista. Jos hävisimme, lehdet kirjoittivat surumarssista", Pitkänen muistaa.
Ja kun kysymys on NHL-kiekkoilijasta, ihmiset kadulla ja kuppiloissa muistivat huomauttaa omasta olemassaolostaan, kysellä ja kertoa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
"Edmonton on täysin kiekkohullu kaupunki. Pelaaminen siellä oli mahtava kokemus", Pitkänen todentaa.
Lännestä itään
Mutta ei hyvää, ettei jotain pahaakin.
"Edmontonista käsin vain Calgary oli puolen tunnin lennon päässä. Kaikkialle muualle pelimatkat kestivät monta tuntia."
Pitkäsen uusi osoite on Pohjois-Carolinan osavaltiossa Raleighin kaupungissa lähellä Atlantin valtamerta. Siirtyminen itälohkoon tuntuu sikäli mukavalta, että pelimatkat lyhenevät merkittävästi.
"Ei kovin suuri kaupunki, mutta kyllä siellä innostusta on - voittihan Hurricanes 2006 Stanley cupin."
Raleigh on Helsingin kokoinen, mutta metropolissa asukasluku nousee pitkästi yli miljoonan.
"Sopeutumista nopeuttaa varmasti se, että Tuomo Ruutu pelaa Hurricanesissa. Meillä molemmilla on asunnon osto edessä, sillä viime kauden lopun hän asui vielä hotellissa", Pitkänen tietää.
Ruutu on Pitkäselle hyvinkin tuttu kaveri, sillä he molemmat kuuluvat vahvaan 1983-ikäluokkaan, joka on edustanut Suomea useissa nuorten ja aikuisten arvokisoissa.
Aina ei voi voittaa
NHL on tätä nykyä 30 joukkueen ja noin 750 pelaajan foorumi, jossa päätähtien vaatimustaso on hilattu taivaisiin. Pitkänen on oppinut käsittelemään paineita ja pettymyksiä.
"Ei siellä ole varmasti yhtään pelaajaa, joka ei ottaisi mitään paineita, mutta itselleen pitää olla riittävän armollinen. Ei voi olettaa, että voittaa jokaisen ottelun. Jos tulee tappio, tilanteen voi yrittää korjata nopeasti heti seuraavassa ottelussa", Pitkänen opastaa.
Mikä NHL:ssä eniten kiehtoo?
"Se, että saa pelata maailman parhaimmassa liigassa maailman parhaita pelaajia vastaan", Pitkänen hymyilee, eikä edes pyri peittämään innostustaan, jossa välittyy edelleen tietty jäljittelemätön pikkupoikamainen sävy.