Kolumni

Vain yksi mes­ta­ri­suo­sik­ki

Jääkiekon SM-liigan historia tuntee monta erilaista menestystarinaa. 1980-luvulla Tappara teki mitä halusi, kun taas 1990-luvulla Jokerit ja TPS ottivat mestaruuksia tiuhaan tahtiin ja välillä vuoron perään. 2000-luvun alun menestystarina on kiistatta kallellaan Ouluun ja Kärppiin. Viime aikoina Kärppiin yhdistetty sille kaksi uutta sanaa; dynastia ja tripla.

Jääkiekon SM-liigan historia tuntee monta erilaista menestystarinaa. 1980-luvulla Tappara teki mitä halusi, kun taas 1990-luvulla Jokerit ja TPS ottivat mestaruuksia tiuhaan tahtiin ja välillä vuoron perään.

2000-luvun alun menestystarina on kiistatta kallellaan Ouluun ja Kärppiin. Viime aikoina Kärppiin yhdistetty sille kaksi uutta sanaa; dynastia ja tripla.

Sanat istuvat hyvin Kärppien nykyilmeeseen, vaikka seuran sisällä niitä vieroksutaan. Nöyryyshän on nykyurheilussa valttia.

Joka tapauksessa Kärpät edustaa nyt SM-liigan hallitsijasukua ja sillä on täydet mahdollisuudet ottaa kolmas peräkkäinen kulta, jota tässä tapauksessa triplaksi kutsutaan.

Mestaruutta suorastaan tyrkytetään Ouluun, sillä muiden joukkueiden iskukyky - ehkä Bluesia lukuunottamatta - on selvästi heikentynyt viime kaudesta. Viimeisimmän tyrmäysiskun koki Jokerit, joka yllättäen menetti joukkueen tärkeimmän lenkin, maalivahti Tim Thomasin NHL:ään.

Kärpätkin on heikentynyt, mutta saumakohtiin löytyi asiansa osaavat paikkaajat. Hyökkäyspäähän se värväsi siirtomarkkinoiden kultahiput Michal Brosin ja Kalle Sahlstedtin. Puolustuksessa uusvanha kärppä Jouni Loponen paikkaa omalta osaltaan Janne Niinimaan ja Josef Boumediennen jättämiä aukkoja.

Kärppien onneksi NHL:n ja kansainvälisen jääkiekkoliiton väliset sopimusneuvottelut sekoittivat palettia niin, ettei maalivahti Niklas Bäckström ehtinyt siirtoajan puitteissa neuvotella NHL-sopimusta loppuun.

Bäckström on ilman muuta joukkueen avainhenkilö. Kun pelaajien biorytmit heittelevät kauden aikana ylös ja alas, maalivahdin on jatkuvasti pidettävä oma vireensä korkealla. Bäckströmin hyvyys on siinä, ettei hänelle juuri tule huonoja päiviä.

Kärpillä on edelleen yksi ulkomaalaispaikka käyttämättä. Vanhoja kuvioita mukaillen Ouluun rantautuu loka-marraskuussa iso vonkale, joka antaa viimeisen silauksen joukkueen menestysilmeeseen. Ja voihan olla, ettei joukkue tarvitse mitään tai ketään.

Voittamisen kulttuuri on juurtunut Kärppiin niin syvälle, että puheet dynastiasta ja triplasta ovat vahvasti perusteltuja.

Kausi ei silti ole mitään paraatimarssia. Kärpätkin häviää otteluita - häviää vielä monta kertaa. Suurin sudenkuoppa on vastustajan aliarvioiminen.

Sitten on ennustamisen vuoro. Runkosarjan pistepörssin voittaa Kärppien Jari Viuhkola, ja kauden komeetta on seurakaveri Juhamatti Aaltonen, josta leivotaan vuoden liigatulokas.

Suuresta tuntemattomuudesta liigatähtien joukkoon ponnahtaa ulkomaalaista pelaajista Michal Bros.

Syksyn kuumakalle on Ilveksen Jyrki Lumme, joka ei kestä sitä, kun junnukaarti rappaa.

Joukkuetasolla HIFK romahtaa jopa sijoille 9-14. Kanadalaiskäskyttäjä Doug Sheddenillä on käsissään sekasortoinen ryhmä. HPK:n materiaali ei riitä kuudetta sijaa korkeammalle.

Turun suunnalta on virkistävää seurata Hannu Jortikan meininkiä. Nytpähän taas näkee, miten suuri valmentaja jälleen kerran tekee joukkueen. Tampereella Jukka Rautakorpi näyttää, miten työ, kuri ja voimasanat purevat.

Bluesin edessä on vuoristorata, johon mahtuu niin voitto- kuin tappioputkia. Pudotuspeleissä joukkue on vahva ja vaarallinen.

Kysymyksiäkin on. Kuka pelaaja ottaisi vastuuta JYP:ssä, ja voittaako KalPa yhtään ottelua?. No, KalPa:n onneksi sarjassa ovat myös HIFK, Ässät, JYP ja SaiPa, joille voi tulla huonojakin päiviä.

JOUKO VUORJOKI

jouko.vuorjoki@kaleva.fi